Koosteketju videoista ja kuvista

[Ari Ollila]

Heisulivei! Tässäpä muutamia kuvia Hossanretkeltä. Kivvaa oli. Kiitoksia!

https://picasaweb.google.com/116930164481063327947/Hossa242652013?authkey=Gv1sRgCP2ChsXmwODE6gE#

[Ari Ollila]

Moi! Tässäpä viteon tynkää Sanginjoki retkestä.

http://youtu.be/0TSUwdzym1o

-Ari

[jamu]

Kaipa tämän tänne voi heittää.

Tuossa muutama päivä sitten oli Arin kans puhetta aaltopaikoista, niin Yppäri ei taija melojille olla kovin tuttu paikka. Semmonen reilu sata kilsaa Oulusta etelään. Paikka on tarkemmin Elävisluoto.
Tuulet passaa pohjosesta lounaaseen. Itte olen käyny purjelautailemassa pääasiassa pohjoiskeleillä. Jos tuuli on menny liika luoteeseen, niin purjelaudalla ei pääse aaltojen takia ulos.
No, jos vesi on korkealla ja tuulta riittää tarpeeksi (>15ms useamman tunnin ajan), niin aallot voi olla 4m. Pari metriset on aika normaalia. Lisäksi aalloissa on voimaa eli ei mikään Nallikari tai Tauvo.
Suurimmat aallot tulevat poukaman keskellä, mutta ovat aika nopeita rysähtämään. Joskus jopa tuubaavat.
Pohjukassa taasen on pienempää, mutta nättiä ja työntävää. Pohjukan ranta on hiekkaa ja muutama kivi seassa, mutta aika nopeasti syvenee. Tuskin on pohjakosketuksien kanssa ongelmaa.
Pöllän pohjoispuolelle tulee kans komeaa aaltoa, mutta sielä voi olla kiviä.

En ole nähny sielä melojia, niin vois olla varmaan mielenkiintoinen paikka tsekata. Ainakin purje- ja lainelautailijoilla tämä on SE mesta, missä kannattaa olla, kun keli on päällä.

Paikasta muutama video pikkupäiviltä.
http://www.youtube.com/watch?v=Ecb43-lrp6E

https://vimeo.com/33106651#t=987

[Jaakko Niemi]

Alla olevasta linkistä löytyy video The Kayak Roll. Videossa kuvataan hyvin selkeästi eskimokäännöksen eri vaiheet ja lopussa on paljon vinkkejä tyypillisimpien virheiden korjaamiseksi. Hyvä video sekä oppilaalle että opettajalle.

http://vimeo.com/65719338

[Veli-Matti Lehtonen]

Näin vanhana melojana tuntuu aika mielenkiintoiselta, kun lähes aina talviharjoitteluun lisätään tuo niin tärkeä eskimokäännös. Kukin treenatkoon sitä mielensä mukaan, mutta harrastemelojalle tuennat ja ko. Eskimon välttäminen on aika oleellista. Hallissa on tietenkin hyvä vääntää sitä legendaarista eskimoa.

[Ari Ollila]

Moikkelis! Saas nähä, saahaanko tästä hyvä keskustelu aikaseksi Ite aattelin jottai kuitenki kommentoija.
On totta, että jotaki on menny pieleen, jos joutuu vääntään eskimua, varsinki muualla ku koskesa.
Retkimelojalle ensijasta on osata pelastaa/pelastautua, jos on joutunu veen varraan. Sillonki on menny jotaki
pieleen, eli on ylitetty omat kyvyt, arvioitu keli väärin ym. Ihimettelenki, että miksi seuran järijästämmiin reskutus harijotuksin ei oo oikein tulijoita. Vähintään yhtä tärkiää turvallisuuven kannalta on riittävät taijot
kulloseenki melonta tilantteeseen. Tuennat on olennainen osa niitä taitoja. Väittäsin kuitenki, että eskimon opettelu
kannattaa, nimittäin muitten tekniikoitten opettelu on palijo mielekkäämpää, ku joka kerta ei tuu uintireissua,
ku kokkeilee vaikka niitä tuennan rajoja ja sattuu kaatumaan. Sillon pääsee eskimolla ylös ja voi jatkaa tuentaharijotuksia
iliman paatintyhyjennyksiä. No tulishan siinä tietenki niitä reskutusharijotuksia Samaten on esim. kallistusten kans, jos pelekää kaatuvasa, nii ei niitä rajoja koskaa löyväkkää. Oma lukusa on sitte tietenki koski- ja riistailmelonta. Sielä kaatuu joskus ihan varmasti ja aina on helepompaa jos ossaa eskimon, niin ei tarvi hakia vauhtia rannan kautta. Joten ei muuta
ku hallille harijottelleen. Neuvoja ja apua saa pyytä ja niitä myös annetaan

-Ari

[Jari Korva]

Eipä ole vilkasta keskustelua, mutta tässä jokunen lisäajatus:

Ainakin epätieteellisen otannan perusteella pahimmissa (retki)melontaonnettumuuksissa taustalla tuntuu olevan monesti tapahtumaketju - esimerkiksi virhearvio tai useampi rannassa, sitten vahinko jonka takia joudutaan veden varaan ja lopuksi sarja epäonnistuneita pelastautumisyrityksiä kunnes hypotermia on liian pitkällä, voimat loppu ja/tai kikkapussi tyhjä. Tämä on iso ero vauhtilajeihin tai vaikkapa tieliikenteeseen verrattuna, joissa monesti ei tarvita kuin näennäisesti yksi virhearvio ja silmänräpäys myöhemmin on tapahtunut jotain peruuttamatonta.

Vaikka aikaa pelastautumiseen onkin periaatteessa riittävästi, onnettomuuksissa on määritelmän mukaan aina yksi tai useampi odottamaton tekijä. Vaikka meloo turvallisessa porukassa, kaveri(t) eivät välttämättä pysty pelastamaan, jos he ovat itsekin pulassa tai eivät huomaa; eskimo ei nouse, jos olkapää on sijoiltaan; melakelluke ei auta, jos mela on hukassa; rantaan ei jaksa uida, jos tuuli tai virta vie ulapalle tai keuhkoissa on vettä; cowboy-pelastus ei onnistu, jos kylmä vesi korvassa vie tasapainon; virrattomalla puhelimella tai vettyneellä hätäraketilla ei saa hälytettyä apua; kuivapuvusta ei ole apua, jos siltikään ei pääse vedestä ajoissa ylös jne...

Edellisellä ei ollut tarkoitus pelotella, vaan sanoa että en uskalla laittaa henkeäni minkään yksittäisen tekijän varaan, koska etukäteen voin tietää korkeintaan tilastollisesti minkälaiseen onnettomuuteen joudun. Käytännön tilanteet on kuitenkin aina erilaisia. Sen sijaan voin retkeillä turvallisin mielin, jos yrittän parhaani mukaan olla rannassa järkevä, varusteet on asianmukaiset ja osaan riskitasoon nähden riittävät taidot, joista joku toivottavasti estää onnettomuuden tai pelastaa sen seurauksilta.

Hankalinta on tietysti tietää että mikä riittää, koska kaikkeen ei voi eikä kannatakaan varautua. Siinä ei kai auta kuin yrittää ottaa oppia Weltsulta ja muilta kokeneilta. Laitoin kirjastoon hankintaehdotuksen ”Sea Kayaker's More Deep Trouble” -kirjasta, josta löytyy myös tietoa tosielämän onnettomuuksista, toivottavasti se ilmestyy hyllyyn.
 
- Jari