Tässä omia kommentteja ja kokemuksia EPP:hen ja kurssiin liittyen:
Minusta "ohjaaja" on vähän turhan juhlava nimitys, eli kyseessä ei ole mikään päivystävään dosenttiin verrattava guru vaan harrastajalle tarkoitettu kurssi. Taitotestit ja tutkinnot toimivat hyvinä etappeina matkalla eteenpäin, jos nauttii itsensä kehittämisestä ja uuden oppimisesta. Tai jos tykkää meloa "vain" melomisen riemusta samalla luonnosta, kuntoilusta ja hyvästä seurasta nauttien, kursseilla ja testeihin valmistautuessa voi oppia asioita, jotka tekevät harrastuksesta turvallisempaa ja mukavampaa.
Jos EPP-taitotestit eivät ole tuttuja, kyseessä on viisiportainen teknisiä melontataitoja mittaava systeemi. EPP1:n saa suoritettua käymällä läpi tietyt vaatimukset täyttävän alkeiskurssin. EPP2 taas on vähän pidemmälle ehtineen aloittelijan tutkinto helpoissa olosuhteissa. Kakkostason tutkinnossa ei vaadita esim. eskimoa ja muutenkaan täydellistä osaamista eli täysin puhdasoppisia suorituksia jne., mutta toisaalta kaikki vaaditut asiat pitää pystyä näyttämään. Eli sen pystyy varmasti suorittamaan vuoden-parin harjoittelulla alkeiskurssin jälkeen, mutta toisaalta koko elämänsä yksin melonut ei saa sitä läpi, jos ei osaa ollenkaan paripelastusta tai vaikka sivuttain melontaa.
Suoritetusta EPP-tutkinnoista saa muistoksi hienon muoviläpyskän, josta voi olla käytännön hyötyä vaikka ei ohjaajakurssille menekään. Sillä pystyy todistamaan osaamisensa, jos esim. haluaa vuokrata kajakin tai lähteä mukaan ennalta tuntemattoman seuran toimintaan. Toki jos haluaa toimia vähänkään vaativammissa olosuhteissa, kannattaa tähdätä EPP3-tasolle.
Ohjaajakurssilla taas käydään läpi melontaa laajemmin kuin pelkkänä tekniikkana. Siellä on paljon asiaa turvallisuudesta, josta on hyötyä vaikkapa omin päin retkeileville, mutta sen lisäksi seuratoimintaan liittyvää asiaa. Minusta seuratoiminta on hauska tapa harrastaa: esim. keskiviikkomelontoja vetäessä tapaa paljon porukkaa, yleensä kaikilla on hauskaa ja siinä sivussa oppii itsekin yhtä ja toista. Ja ketään ei heitetä vasten tahtoaan yksin tuleen, eli ensin voi toimia apuohjaana ja edetä siitä pikkuhiljaa eteenpäin kun kokemusta karttuu.
Ja en varmaan liioittele, jos sanon että Sutinen on alan elävä legenda ja melova tietosanakirja, joten kurssi tuskin menee hukkaan siltäkään osin.