Matkakertomus suurelta Saimaan seikkailulta 20.-22.7.2022
Kokoonnuimme keskiviikkoaamuna Tukkisaareen kello kahdeksan trailerin ja autojen pakkaamista varten. Yhdeksältä paketti oli kasassa ja kymmenen hengen retkueemme lähti kohti Oravia parin pysähdyksen taktiikalla. Lähdimme matkaan Oravi Villagen rannasta, jonka parkkipaikalle saimme luvan jättää autot odottelemaan. Myymälästä sai ostettua muutamalla eurolla hyviä aluekarttoja, jossa näkyi mm. alueen veneväylät ja retkeilyrakenteet sekä rajoitusalueet.
Seurasimme matkalla päivän tuuliennusteiden kehittymistä ja teimme ennen lähtöä suunnitelman suojaisasta reitistä. Sovimme lisäksi pilli- ja melamerkit, joilla voisimme kommunikoida tuulessa. Pysyttelimme lähellä toisiamme ja varmistimme, että ryhmä pysyy tuulessa kasassa.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli leiriytyä Linnasaaren päähän Perpulanluhtaan, mutta sinne ehdittyämme paikalla oli jo porukkaa. Jatkoimme matkaa ja pohdimme hetken, majoittuisimmeko Linnavuoren rantautumispaikalle, vaikka se ei olekaan virallinen leiriytymispaikka. Jatkoimme kuitenkin matkaa kohti Sammakkoniemen leirintäaluetta, johon pistimme leirimme pystyyn iltamyöhällä. Melontamatkaa tuli tuulisella kelillä noin 13 km, joten kovin pitkiä iltanuotioita ei jaksettu enää istua.
Torstaiaamuna kävimme läpi erilaisia reitti- ja leiriytymisvaihtoehtoja, sillä alkuperäiset suunnitelmamme olivat jo menneet uusiksi. Päätimme meloa muutaman kilometrin päähän Mäntyluotoon ja leiriytyä sinne ajoissa, että saamme varmasti hyvän leiripaikan. Strategia toimi ja ripustimme riipparit sekä pystytimme teltat pienen mäntykankaisen saaren parhaille paikoille. Pidimme hellekelissä rauhallisen lounas- ja uintitauon, jonka jälkeen jakauduimme kahteen eri retkiporukkaan. Ensimmäinen ryhmä lähti MMK-retkelle, eli katsomaan Mäntysaaren eteläpuolella olevia Muna-, Makkara- ja Kakkarasaaria sekä bongailemaan hylkeitä hyvällä menestyksellä. Heidän retkensä oli noin 11 km. Toinen ryhmä lähti tarkistamaan, onko Suuri-Hopsa -saaren eteläkärjessä ilmakuvista bongattu hiekkaranta hyvä uimapaikka. Olihan se, nimittäin heille, joilla siinä on mökki. Löysimme onneksi Suuri- ja Pieni-Hopsan välistä hyvän uimapaikan ja kiipeilykallion. Paluumatkalla kävimme ihastelemassa maisemia Linnakalliolla. Tämän retken pituudeksi tuli noin 15 km.
Perjantaina tarkistimme vielä kerran toiveikkaina sääennusteen toivoen, että lauantaille ennustettu ukkosrintama olisi haihtunut ilmaan. Valitettavasti sääkartta tarjosi edelleen salamia, joten päätimme lähteä kotimatkalle jo samana iltana. Sitä ennen ehtisimme kuitenkin käydä vielä etsimässä norppia. Jälleen jakaannuimme ja osa porukasta lähti jo edeltäkäsin Sammakkoniemeen, kun osa teki mutkan Muna-Makkara-Kakkara -saarten kautta. Kasasimme porukan Sammakkoniemessä lounas- ja uintitauon jälkeen ja meloimme takaisin Oraviin, josta ajelimme yötä myöten kotiin. Perjantaina meloskelimme reilut 15 kilometriä.
Tämän retken alkuperäinen suunnitelma muuttui hyvin paljon säitten vuoksi, mutta onneksi alueella on paljon retkeilyrakenteita, joiden ansiosta yöpymispaikka löytyi vaikkei se alkuperäinen onnistunutkaan. Helteinen Saimaa antoi meille huikeat kolme melontapäivää ja upeita maisemia. Alueella oli heinäkuussa jonkin verran muita retkeilijöitä ja veneilijöitä, mutta mitään ruuhkaa siellä ei ollut.
