Retki oli sikäli aikataulultaan epätavanomainen, että yhden yön retki oli suunniteltu tehtävän 31.7-4.8 välillä. Tavoitteena oli päästä lähtemään jo maanantaina 31.7, mikäli tuulet ovat aloittelijoillekin sopien todella keveät molemmille melontapäiville.
Kevään Teams-palaverissa sovimme, että päivämäärä lukitaan kiinni kahta päivää aiemmin kokeneempien toimesta. Jo viikkoa aiemmin tuuliennusteet näyttivät vihreää valoa lähdölle, mutta päivät lukittiin kiinni vasta lauantaina varmuuden kasvettua. Viimeisen kerran tuuliennusteet katsottiin lähtöaamuna. Toki koko reissun ajan ennusteita seurattiin silmä kovana samalla taivaanrantaa havainnoiden.
Yhdeksän aikuista ja kaksi lasta kokoontui tuolloin 31.7 Tukkisaaren vajalle klo 10. Inventoimme mukaan lähtevät kamppeet ja aloimme pakkaamaan kajakkeja kärryyn heti, kun korvaava kärry saatiin haettua Nokkalasta. Tukkisaaren kärrystä oli valitettavasti katkottu sähköpiuhat.
Klo 12 maissa pääsimme autokuntinemme Praavaan. Praavannokan sataman uimaranta oli hyvä lähtöpaikka, kun sieltä löytyi autoille tilaa hyvin ja oli myös puucee ja pukukopit.
Praavannokasta irtosimme selälle klo 13 jälkeen. Tuuli oli ennusteen mukaisesti 1-3m/s ja aurinko paistoi kuumasti. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli tehty etelän puoleisten tuulien varalta Pitkäniemestä suojaa hakien, mutta keveän luoteistuulen vuoksi meloimme kivetöntä ja myös suorinta reittiä kohti Röyttää, pysytellen itä-länsisuuntaisen veneväylän eteläpuolella. Matkaa tuli vajaat 4 km.
Lähetimme vesiltä tiedustelijan Röytän Hepoharjun rantaan teltassa yöpyjiä varten, ja tiedustelija totesikin paikan mainioksi leiripaikaksi.
Jatkoimme siitä porukalla vielä vajaan kilometrin kohti Röytän sataman pohjoispuolta. Aiemmin avoimena pidetty pieni hiekkaranta satamakentän kesäkeittiön kohdalla oli kasvanut umpeen, joten Iin meripelastusseuralta vuokrattuun Lastaajaan majoittujat jättivät kajakkinsa meripelastusseuran laiturin juureen ja pari muuta meloja erkani kajakkeineen Otps uimarantaan.
Porukkaa yöpyi niin Lastaajassa, Otps majalla sisällä ja teltassa sen pihapiirissä, kuin teltoissakin noin puolen kilometrin päässä Hepoharjulla. Hepoharjulta löytyi hyvä grillitupa ja puucee. Sen kauniilta hiekkarannalta näki auringonlaskun. Rannasta pääsi uimasille kun viitsi vain kahlata tarpeeksi kauas. Teltta- ja riippumattopaikkoja löytyi hyvin. Lastaajassa oli keittiö, puucee, rantasauna sekä grillikota. Kaivo ei toiminut. Meillä olikin varalta kaikki juomavesi kantovetenä mukana. Lisäksi retkuetta palveli myös Röytän retkisataman kaikille avoin kesäkeittiö helloineen ja tiskausmahdollisuuksineen. Venesataman aallonmurtajalta ja kesäkeittiön vierestä löytyi hyvät uimapaikat, joista uimasyvyyteen pääsi nopeaa.
Majoittumisen ja lounaiden jälkeen puolet retkikunnasta lähti intopiukeina melomaan. Ensin kierrettiin ympäri Satakari, josta pari melojaa irtaantui jo Röyttään jaksaakseen yömelonnan. Sitten kierrettiin vielä itse Röyttä ja ahkerimmat valloittivat vielä pohjoiseen jäävän Ulkoklaamankin, jolloin lenkistä tuli 14 km pitkä. Tuuli nousi loppumatkasta liki 6m/s, mutta ei juuri haitannut melomista.
Melonnan jälkeen retkikunta laittoi päivälliset kukin omilla tahoillaan. Lastaajat alkoivat sitten tykönään saunan lämmitykseen ja myös heidän grillikotansa laitettiin tulistelukuntoon. Siellä istuttiin sitten koko kööri pitkälle yöhön, toki pienimmät lähtivät ajoissa petiin. Kuulimme toisiltamme niin hyviä juttuja, että niillä saisi valloitettua Karjalan takaisin. Majapaikkoihin yönkähmässä palaillessa näimme useita viitasammakoita. Yö oli niin lämmin että edes shortseissa ja teepaidoissa ei palellut kulkea, vaikka tuuli oli edelleen n. 6m/s. Tuuli viilensi telttoja sopivasti.
Oli etukäteen sovittu, että paluupäivänä ei kiirehditä Röytästä pois. Että tutkitaan saarta ja vaikka uidaan. Odotellaan rauhassa paluumatkalle mahdollisimman keveät tuulet ja iltapäivälle ennustetun ukkosrintaman meno ohi.
Ennen klo 12 osa porukasta lähtikin kiertämään 3 km pituisen luontopolun, pysähdellen ja pistoja maaston kiintoisimpiin kohtiin tehden. Olivat kävelleet puolen kilometrin mittaisen aallonmurtajan päästä päähän. Kävelyä saaressa sinne tänne hortoillen oli tullut kaikkinensa se 6 km. Matkan varrella olivat tarttuneet lillukanvarsiin, ahomansikoihin ja villivadelmiin. Sitten olikin aika taas tuusata lounaat, kukin omassa majapaikassaan.
Muutama lyhyt sadekuuro vaelsi iltapäivästä Röytän yli ja mantereen puolella ukkosti. Tuuli pysyi ennusteesta poiketen keveänä koko päivän.
Kahdella retkikunnan jäsenellä oli ollut migreeniä juuri ennen reissua, mutta vointi oli kummallakin kohentunut lähtöaamuksi, joten he pystyivät lähtemään mukaan. Toisella heistä migreeni kuitenkin äityi uudestaan varhain paluupäivänä, ollen jo iltapäivästä niin rajua että retken ykkövetäjä tilasi hänelle paikallisen Iisland-venetaksin Praavaan. Toisellakin potilaalla migreeni äityi iltapäivästä niin, että hän katsoi viisaammaksi pelata varman päälle ja siirtyä venekuljetukseen hänkin. Aina ei hyvätkään lääkkeet oloa helpota, eikä silloin kyllä merimatka onnistu itse meloen. Toisen potilaan puoliso pääsi hakemaan potilaat Praavasta koteihinsa.
Jäljelle jäänyt retkikunta huiskutteli hyvästit veneellä lähteville potilaille ja piti heti perään Röytän kesäkeittiössä tilannekatsauksen. Kello oli silloin noin 16. Sovimme, että kaikki ovat klo 18 mennessä kajakkeineen vedessä Hepoharjun edustalla, josta lähdetään ylittämään selkää. Sovimme myös, että kanoottimelojat hinaavat kahta tyhjäksi jäänyttä kajakkia ensimmäisen osuuden matkasta ja sen jälkeen hinaajaa vaihdetaan.
Kuurot loppuivat jo ennen klo 18 ja saimme meloa auringon paisteisessa 1-2m/s tuulessa takaisin Praavaan. Paluumatka oli vartin menomatkaa nopeampi.
Praavassa kamat kiireesti kärryyn ja autoihin, kuin myös ihmiset. Reissuväsymys alkoi jo vähän kutitella kuumalla rannalla ährätessä. Tukkisaaressa purku tapahtui 20.30.
Oli hyvä reissu! Röyttään kannattaa lähteä toistekin. Saaressa on paljon nähtävää ja sieltä on helppo meloa muihin saariin, joita on lähellä useita .