Ryhmä rämä (tässä tapauksessa Riitta, Maria, Sirpa ja Teijo) tempaisi oikein kuntolenkin Oulujoella. Kuntoilua oli neljän voimalan ohitukset, n.74km melontaa meni ihan muuten vaan.
Lähdimme lauantai-aamusta (29.8.) kohti Vaalaa. Tarkemmin sanottuna Nuojuankankaan voimalan jälkeen sijaitsevalle venelaskupaikalle, josta lähtisimme melomaan. Päätimme jättää Jylhämän voimalaitoksen ohittamatta turbiiniremontin ja juoksutuksen takia, sekä myös lähellä sijaitsevan Nuojuan voimalaitoksen ohittamisenkin jätimme seuraavaan kertaan. Lähtöpaikalla sijaitsi myös laavu, joten paikka on ihan hyvä taukopaikkanakin ylempää lähdettäessä. Meloimme tauoitta Utasen voimalalle (n.23km), jossa nousimme kulkusuunnassa vasemmalla rannalla sijaitsevalle veneluiskalle. Ilmakuvasta katsottaessa oikealla rannallakin voisi olla mahdollinen rantautumispaikka, joka lyhentäisi tavaroiden kantomatkaa. Voimalan jälkeen veneluiska sijaitsee oikealla puolella ja lähellä on luiska myös joen pohjoispuolemmaiselle haaralle, joka voisi olla kanavaa maisemallisempi paikka meloa. Myöhemmin pitäisi kuitenkin etsiä kannaksesta matala kohta ylitykselle. Myös vasemmalla puolella on opasteet veneenlaskupaikalle, mutta vasemman puoleinen veneenlaskupaikka sijaitsee noin kilometrin kantomatkan päässä.
Evästauon ja kaluston roudaamisen jälkeen jatkoimme matkaa kanavassa joka kulkee koko Utajärven lävitse eikä sieltä erityisemmin maisemiakaan nähnyt. Kanavan jälkeisessä Sotkajärvessä sijaitsi kartan mukaan Korkiasaaressa kota, sekä Määtänsaaressa laavu. Kartassa ei laavuja tai muitakaan tulipaikkoja enää näkynyt ennen Muhosta, joten päätimme jäädä kotaan yöksi. Valinta olikin oikea, koska illalla alkoi satamaan reippaanlaisesti. Kodalla oli myös roskapönttö, komposti wc ja kuivia puita, ei paha. Matkaa Utaselta kodalle tuli noin 11,5km.
Sunnuntaiaamuna pakkailimme kajakit vesisateessa ja lähdimme melomaan kohti Pällin voimalaitosta (n.7,6km). Onneksi vesisade loppui vähän ajan kuluttua, vaikka eipä se meloessa kyllä haitannut. Kulkusuunnassa vasemmalla rannalla noin 100m päässä voimalasta oli veneluiska ja laavu, jota ei kartassamme ollut. Nousimme kuitenkin rantaan ihan tien vieressä. Voimalan jälkeinen vesillelaskupaikka on myös vasemmalla puolella.
Pällin jälkeen meloimme Pyhäkosken voimalaitokselle (n.7,7km), jota epäilimme matkan vaikeimmaksi ohitettavaksi 32,4m pudotuskorkeuden takia. Itse asiassa ohitus olikin ihan helppo. Oikealla rannalla sijaitsi veneidenlaskupaikka, mutta meloimme lähemmäs voimalaitosta uimarannalle. Uimarannan portista menimme tien ylitse ja metsäautotietä pitkin oikealla rannalla sijaitsevalle veneluiskalle. Seuraavaksi meloimme n.3,5km matkan Montan voimalalle ja veneluiska oli kulkusuunnassa vasemmalla rannalla. Maihinnousupaikan katoksellisella pöydällä vietimme ruokatauon ja suunnittelimme kartasta seuraavaa etappia. Voimalan jälkeinen laskupaikka sijaitsisi toisella puolella jokea, mutta päätimme kantaa kaluston n.100m harvennetun metsän läpi Montankoskelle, josta jatkoimme matkaa.
Aika kuitenkin juoksi melko nopeaa ja Ouluun melominen olisi mennyt yöhön (Oulussapäin näkyi myös hyvin ikävännäköiset sadepilvet) joten soitimme kyydin hakemaan Pikkaralan lossilta (n.17km). Tulihan reissulle kuitenkin melkoisesti mittaa ja se tuntui jälkeenpäin kehossakin.
Reissun loppumietelmät:
- Tämänlainen melonta kannattaa suorittaa alkukesästä, jolloin voi kulkea vaikka yötä myöten. Tällä matkalla pimeys ja sen uhka rajoittivat kulkemista.
- Voimaloiden ohituksiin kuluu yllättävästi aikaa.
- Melonta on kivaa.
- Syksyn reissuilla kannattaa yöpyä lämpimässä kodassa tai kämpässä, vähintään kuitenkin laavulla. Kesäkasteessa kuivaa, syksyn kylmässä ja märässä sateessa ottaa päähän jos täytyy heräillä ja kokkailla paljaan taivaan alla.
- Jos on ostanut vesitiiviin karttapussin, se kannattaa pitää mukana (minigrip ei oikein pidä karttoja kuivana).
- Välipalapatukoita kannattaa pitää liivin taskussa pidemmillä melontataipaleilla.
Retken kuvat löytyvät galleriasta