Kirjoittaja Aihe: Oulujokiretki syksyllä 2009  (Luettu 11950 kertaa)

Teijo Lehtonen

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 384
Oulujokiretki syksyllä 2009
« : Elokuu 31, 2009, 23:01:23 ip »
Ryhmä rämä (tässä tapauksessa Riitta, Maria, Sirpa ja Teijo) tempaisi oikein kuntolenkin Oulujoella. Kuntoilua oli neljän voimalan ohitukset, n.74km melontaa meni ihan muuten vaan. ;)

Lähdimme lauantai-aamusta (29.8.) kohti Vaalaa. Tarkemmin sanottuna Nuojuankankaan voimalan jälkeen sijaitsevalle venelaskupaikalle, josta lähtisimme melomaan. Päätimme jättää Jylhämän voimalaitoksen ohittamatta turbiiniremontin ja juoksutuksen takia, sekä myös lähellä sijaitsevan Nuojuan voimalaitoksen ohittamisenkin jätimme seuraavaan kertaan. Lähtöpaikalla sijaitsi myös laavu, joten paikka on ihan hyvä taukopaikkanakin ylempää lähdettäessä. Meloimme tauoitta Utasen voimalalle (n.23km), jossa nousimme kulkusuunnassa vasemmalla rannalla sijaitsevalle veneluiskalle. Ilmakuvasta katsottaessa oikealla rannallakin voisi olla mahdollinen rantautumispaikka, joka lyhentäisi tavaroiden kantomatkaa. Voimalan jälkeen veneluiska sijaitsee oikealla puolella ja lähellä on luiska myös joen pohjoispuolemmaiselle haaralle, joka voisi olla kanavaa maisemallisempi paikka meloa. Myöhemmin pitäisi kuitenkin etsiä kannaksesta matala kohta ylitykselle. Myös vasemmalla puolella on opasteet veneenlaskupaikalle, mutta vasemman puoleinen veneenlaskupaikka sijaitsee noin kilometrin kantomatkan päässä.

Evästauon ja kaluston roudaamisen jälkeen jatkoimme matkaa kanavassa joka kulkee koko Utajärven lävitse eikä sieltä erityisemmin maisemiakaan nähnyt. Kanavan jälkeisessä Sotkajärvessä sijaitsi kartan mukaan Korkiasaaressa kota, sekä Määtänsaaressa laavu. Kartassa ei laavuja tai muitakaan tulipaikkoja enää näkynyt ennen Muhosta, joten päätimme jäädä kotaan yöksi. Valinta olikin oikea, koska illalla alkoi satamaan reippaanlaisesti. Kodalla oli myös roskapönttö, komposti wc ja kuivia puita, ei paha. Matkaa Utaselta kodalle tuli noin 11,5km.

Sunnuntaiaamuna pakkailimme kajakit vesisateessa ja lähdimme melomaan kohti Pällin voimalaitosta (n.7,6km). Onneksi vesisade loppui vähän ajan kuluttua, vaikka eipä se meloessa kyllä haitannut. Kulkusuunnassa vasemmalla rannalla noin 100m päässä voimalasta oli veneluiska ja laavu, jota ei kartassamme ollut. Nousimme kuitenkin rantaan ihan tien vieressä. Voimalan jälkeinen vesillelaskupaikka on myös vasemmalla puolella.

Pällin jälkeen meloimme Pyhäkosken voimalaitokselle (n.7,7km), jota epäilimme matkan vaikeimmaksi ohitettavaksi 32,4m pudotuskorkeuden takia. Itse asiassa ohitus olikin ihan helppo. Oikealla rannalla sijaitsi veneidenlaskupaikka, mutta meloimme lähemmäs voimalaitosta uimarannalle. Uimarannan portista menimme tien ylitse ja metsäautotietä pitkin oikealla rannalla sijaitsevalle veneluiskalle. Seuraavaksi meloimme n.3,5km matkan Montan voimalalle ja veneluiska oli kulkusuunnassa vasemmalla rannalla. Maihinnousupaikan katoksellisella pöydällä vietimme ruokatauon ja suunnittelimme kartasta seuraavaa etappia. Voimalan jälkeinen laskupaikka sijaitsisi toisella puolella jokea, mutta päätimme kantaa kaluston n.100m harvennetun metsän läpi Montankoskelle, josta jatkoimme matkaa.

Aika kuitenkin juoksi melko nopeaa ja Ouluun melominen olisi mennyt yöhön (Oulussapäin näkyi myös hyvin ikävännäköiset sadepilvet) joten soitimme kyydin hakemaan Pikkaralan lossilta (n.17km). Tulihan reissulle kuitenkin melkoisesti mittaa ja se tuntui jälkeenpäin kehossakin. :)

Reissun loppumietelmät:
- Tämänlainen melonta kannattaa suorittaa alkukesästä, jolloin voi kulkea vaikka yötä myöten. Tällä matkalla pimeys ja sen uhka rajoittivat kulkemista.
- Voimaloiden ohituksiin kuluu yllättävästi aikaa.
- Melonta on kivaa.
- Syksyn reissuilla kannattaa yöpyä lämpimässä kodassa tai kämpässä, vähintään kuitenkin laavulla. Kesäkasteessa kuivaa, syksyn kylmässä ja märässä sateessa ottaa päähän jos täytyy heräillä ja kokkailla paljaan taivaan alla. ;)
- Jos on ostanut vesitiiviin karttapussin, se kannattaa pitää mukana (minigrip ei oikein pidä karttoja kuivana).
- Välipalapatukoita kannattaa pitää liivin taskussa pidemmillä melontataipaleilla.

Retken kuvat löytyvät galleriasta
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 01, 2009, 17:17:43 ip kirjoittanut Teijo Lehtonen »

Jari Korva

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 96
Oulujoki kesällä 2012
« Vastaus #1 : Elokuu 22, 2012, 00:30:17 ap »
Vuonna 2012 seikkailimme porukalla Oulujärvellä 27-29.7, jonka jälkeen muut pakkasivat kajakit traileriin. Itse sen sijaan laskettelin Oulujoen A:sta Ä:hän illassa ja kahdessa suhteellisen pitkäksi venyneessä päivässä. Ensimmäisenä iltana siirryin Vaalan melontakeskuksesta Jylhämän ja Nuojuan voimalaitosten ohi, alakanavan päässä olevalle leiripaikalle (kilometrin tarkkuudelle pyöristettynä 7 km melontaa ja 2 km maataivalta), toisena päivänä Utasen, Pällin ja Pyhäkosken ohi Montan leirintäalueelle (52 + 2 km), ja kolmantena päivänä ohjelmassa oli Montan ohitus ja melonta Nokkalaan (38 + 1 km).

Sateisen kesän jäljiltä joen virtaama oli n. 450 m3 / s eli maksimi mitä voimalaitoksista koneiden läpi menee (isommat virtaamat vaativat juoksutuksia). Jokunen vauhdikaskin niva matkalla oli ja alakanavissa vekkuleita pyörteitä, jotka sai merikajakin kulkemaan välistä s-mutkaa, mutta koskia ei vakiouomassa ole. Maisemat ylitti odotukset: hienoja törmiä, maalaismaisemaa ja -tuoksuja (=tähän aikaan lähinnä viljapeltoja) ja joitakin pieniä vesiputouksen tapaisia, joissa joku sivuliru yhtyi pääuomaan. Kovin lomakausi alkoi olla ohi, joten väkeä oli liikkeellä sopivasti.



Joen historia on tietysti oma lukunsa (tiedot kerätty jokivarren infotauluista ja Pekka Jurvelinin kirjasta Vaiettu joki): 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella Suomessa oli yksi virallinen matkailijareitti, joka kulki Itä-Suomesta Oulujärvelle ja loppuhuipennus oli Oulujoen koskien laskeminen. Päivässä matkalaisia oli parhaimmillaan luokkaa 90, ja mukana hienostoa ympäri Eurooppaa ja kauempaakin. Huippukohdat olivat Niskakoski Vaalassa (pituus 9 km, putouskorkeus 31 m, nykyisin Jylhämän ja Nuojuan voimalaitosten alla) ja Pyhäkoski Muhoksella (pituutta ja putouskorkeutta lie Niskaa enemmän, nykyisin Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitosten alla). Lohisaaliit 1800-luvulla parhaimmillaan 40 tonnia vuodessa. Nykyään ollaan toki kaukana maailmanluokan matkakohteesta, mutta oma viehätyksensä on aavemaisissa voimalaitoksissa, joissa aika tuntuu pysähtyneen 50-luvulle, jos vaikka ikkunoista kurkkii sisään. Voimalaitosten ympäriltä löytää myös merkkejä ajasta, jolloin rakennustöissä oli tuhansia työläisiä, ja myöhemmistä ajasta, jolloin laitoksissa oli vielä ihmisiä vakituisesti töissä.



Kajakkikärryn kanssa rantautumiset ja vesillelaskut onnistuvat kätevimmin veneluiskista, joten voimalaitosten ohitukset meni pitkälti Ryhmä Rämän nuoteilla metsän poikki oikaisuja lukuun ottamatta. Maissa tiet veneluiskille on merkitty hyvin, vesillä niiden huomaaminen on joskus hieman hankalampaa. Tässä kaikki ohitukset kertauksena ja parilla päivityksellä:

  • Jylhämä: veneluiska yläpuolella kulkusuunnassa vasemmalla vähän ennen voimalaitosta, alhaalla taas oikealla puolella pitkän tien päässä laavun ja nuotiopaikan lähellä.
  • Nuojua: yläpuolella oikealla vähän ennen voimalaitosta, alapuolella oikealla pitkähkön tien päässä laavun ja nuotiopaikan lähellä. Mikäli majoittuu ko. paikalla, kannattaa huomioida että laavuun tai sen lähellä olevassa asuntovaunuun on majoittunut jo parina kesänä paikallinen rantojen mies.
  • Utanen: yläpuolella vasemmalla vähän ennen voimalaitosta, alapuolella oikealla on luiskat alakanavaan ja Utajärveen, joista valitsin ensin mainitun.
  • Pälli: yläpuolella vasemmalla n. 100 m ennen voimalaitosta, alapuolella vasemmalla.
  • Pyhäkoski: yläpuolella hieman piilossa oleva uimaranta oikealla puolella vähän ennen voimalaitosta, alapuolella oikealla alas menee kaksi kärrypolkua, joista kannattaa valita oikealle päin lähtevä.
  • Montta: molemmilla puolilla suht. lähellä voimalaa on veneluiskat ja evästelypaikat, joista valitsin oikeanpuoleisen. Alapuolella veneluiska voimalaitoksen oikealla puolella.

Kartat:

  • Vaala: Kainuun ulkoilukartta
  • Utajärven infokartta
  • Oulu-Muhos vesiretkeilykartta, paperikartta saatavilla esim. Oulu10:stä. Samasta paikasta löytynee myös Tervareitistön patikointi- ja hiihtokartta, mutta vesiretkeilyyn siitä ei ole hirveästi hyötyä.

Teemaan sopivia nähtävyyksiä matkan varrella on ainakin Lamminahon talo Vaalassa Jylhämän ja Nuojuan välissä, oikealla rannalla ja Pyhäkosken voimalaitosmuseo, joista jälkimmäinen tosin lienee auki vain tilauksesta. Mikäli pääsee pois Utasen alakanavasta, voi myös käydä ihastelemassa terva- ja lohivenettä Utajärven kirkon lähellä. Majoituspalvelua on saatavilla Kantturasta joen alkupäästä, Merilän kartanosta Utajärveltä ja Montan leirintäalueella Muhoksella.



Vinkkinä sen verran, että kenkien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota: ohituksiin sopii parhaiten pitävät ja mukavat kengät (osa luiskista on jyrkkiä), melontaan taas tarvii vettä kestävät, koska rantautumiset kuivin jaloin kalustoa säästäen ei hevin onnistu. Mukana kannattaa olla pari-kolme klapia, joita voi laittaa luiskilla kajakin alle ja kärryn renkaan taakse jarruksi. Kuormaliinoja kannattaa olla kaksi: toisella kajakki kärryyn kiinni ja toinen keulaan (tai perään) kiinni kanto/vetoliinaksi.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 26, 2013, 17:18:23 ip kirjoittanut Jari Korva »