Osa 4Pekingissä jälleen, tällä kertaa talvesta kevääseen. Kaupunki on kehittynyt kolmessa vuodessa melkomoista vauhtia; tornitaloja, pilvenpiirtäjiä ja metrolinjoja putkahtelee jatkuvasti. Mutta monta tuttua asiaa tulee silti vastaan.
Talvi on pohjoisen pääkaupungissa kylmä (Peking = Beijing, bei = pohjoinen, jing = pääkaupunki). Vaikka lämpötila ei hirveästi pakkasen puolelle menekään, toppatakki on tarpeen vinkkaa vastaan. Räntää tuli pariin otteeseen pieni kerros, mutta lammet ja joet ovat kunnolla jäässä, mikä houkuttelee monia paikallisia kelkkailemaan, luistelemaan, pilkkimään ja avantouinnille. Lapset ottavat ilon irti puistoihin kasatuista keinolumikasoista ja lähistön laskettelukeskuksissa aikuisetkin etsiskelevät innokkaasti taikanappia.
Talven kohokohta on tietysti kiinalainen uusivuosi. Yli 20 miljoonan asukkaan kaupunki on puoliksi autio, kun kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet kotopuoleensa sukuloimaan. Siitä huolimatta ilotulitus on jotain aivan käsittämätöntä. Juhlinta kestää kaikkinensa yli kuukauden, mutta erityisesti aattoiltana valtavan kaupungin jokaisessa kadunkulmassa paukkuu, rätisee ja välkkyy. Eipä jää epäselväksi, että kuka sen ruudin keksikään...
Mutta asiaan! Maalis- ja huhtikuussa päästään parhaimmillaan suomalaisittain kesälämpötiloihin, ja ulkomelontakausi alkaa kirsikoiden ja muiden puiden kukkiessa. Lähden mukaan
Beijing International Dragon Boating Teamin harjoituksiin (nettisivut eivät ole ajan tasalla, mutta Kiinan ykkössomesta, Wechatistä, saa tiedot kunkin viikon harjoituksista). Treenien peruskaava on sama: ensin venyttely, sitten vesille harjoittelemaan, päälle loppuvenyttely ja lopuksi lähistölle ravintolaan syömään. Vesillä tehdään erilaisia harjoituksia kipparin ohjeiden mukaan: lähtö, kiihdytys ja erilaisia matkoja. Vaikka meno on kaukana ryppyotsaisesta, kyseessä on pohjimmiltaan kilpalaji, jossa matkavauhtiin pääseminen ja sen ylläpito on oleellista, puhumattakaan tietenkään yhteisen rytmin pitämisestä. Eli suomalaisittain voisi ehkä puhua eräänlaisesta inkkarimelonnan ja kirkkovenesoudun yhdistelmästä. K&C:kin järjesti saman lajin kisoja yritysjoukkueille Toppilansalmessa kymmenisen vuotta sitten.
Porukassa on pääosin paikallisia ja seassa jokunen eri puolilta maailmaa tullut länsimaalainen, ikähaarukka pääosin 20-50. Hienoa huomata, että vaikka kyseessä onkin retkimelontaan nähden täysin päinvastainen laji, melojat ovat silti melojia kaikkialla: mukaan on helppo mennä ja porukassa on hauskaa.
Melontapaikka on Houhai-lampi kaupungin ytimessä, missä entisaikana on asunut ainakin keisarin lähisukua. Miinuksena on lähinnä ilmanlaatu: vaikka keväällä ilma onkin keskimäärin raikkaampaa tuulien ja päättyneen lämmityskauden ansiosta, siitä huolimatta tuntuu, että kunnon treeni ei ehkä keuhkoille hirveän hyvää tee. Ja ilmojen ääripäät ovat melkoisia, pari kertaa tuuli äityy liian kovaksi ja aiheuttaa melkomoisen hiekkamyrskyn.
Sitten kun puistotkaan eivät enää riitä, täytyy taas päästä ulos luontoon. Nykyään jo useampi firma järjestää kaupungissa asuville länsimaalaisille vaellusreissuja päiväseltään. Lisäksi kahdella firmalla on ohjelmassa telttaretkiä Kiinan muurille. Niistä isompi,
Beijing Hikers, järjestää ehkä enemmän cityihmisen maailmankuvaan sopivia retkiä, joissa leirikamppeet on kannettu firman puolesta, kävelymatka on lyhyt ja retki perutaan, jos sää ei suosi. Oikeammat retkijormat ja -pirkot valinnevatkin
China Hikingin (tunnettu myös Dandelion Hiking -nimellä). Matkan hintaan kuuluu rinkka, makuupussi, teltta, patja, kyydit, ruokailut ja opastus, eli mukaan on helppo lähteä, mutta reissussa pääsee kuitenkin oikeaan retkitunnelmaan.
Itse ilmoittauduin vappuna pidettävälle kolmen päivän retkelle, joka vaihtui yhden yön retkeksi osallistujien vähyyden takia. Matkaan lähdettiin aamulla pikkubussilla. Matka oli sinällään helpommin sanottu kuin tehty, sillä yksi jos toinen oli päättänyt lähteä kaupungista pitkän viikonlopun innoittamana. Onneksi oppaat löysivät kiertoteitä, joten jonossa seistiin sikäläisittäin hyvinkin kohtuullinen aika. Ensimmäiselle päivälle sattui sadetta ja tuulta, minkä takia vaellusmatka lyheni vielä jonkun verran, mutta korkeuserojen ansiosta tehtiin kuitenkin ihan mukava lenkki.
Tepastelun ja telttojen pystytyksen päälle oppaat loihtivat pikavauhtia kiinalaisen päivällisen nuotiolla. Kiinalainen keittiö istuukin erinomaisesti retkeilyyn: Ideana liki kaikessa on, että raaka-aineet valmistellaan etukäteen eli kasvikset pilkotaan jne. Vähän ennen ruokailua ne heitetään pannulle, pyöritellään vähän ja siitä lautaselle odottamaan. Kun sama toistetaan pari kertaa, valmiina on monen ruokalajin kokonaisuus, josta kukin kasaa haluamansa aterian, mutta aikaa ei kulu juuri varttia enempää. Ja ruoka on erittäin maukasta, monipuolista ja yleensä myös terveellistä.
Retkipaikkana oli luonnontilassa oleva muurin osa, jossa ei kuulu sivistyksen ääniä ja illalla näkyy vuorten välissä pienistä maalaiskylistä vain vähän valoa. Seuraavana päivänä jokunen kiinalainen tulee meitä vastaan kauniin sään houkuttelemana, mutta paikka on onneksi kaukana turistien suosimista kohteista.
Vajaat neljä kuukautta Pekingissä meni taas vilahtamalla, mutta toukokuussa kelit alkoivat olla jo niin tukalia, että Oulunsalon kentällä matkalaista tervehtivä pureva kevätviima alkoi houkutella. Mutta mitä jäi tällä kertaa tekemättä? Kesällä dragonmelojat tekivät pari viikonlopun mittaista kisamatkaa, joissa oli kuvien perusteella hyvä meininki. Lisäksi
Beijing Canoe Polo Club (
facebook) jäi testaamatta - nimestään huolimatta seuralla on jonkun verran myös slalom- ja retkiaktiviteetteja. Polkupyörärintamalla olisi löytynyt myös päiväreissuja lähistölle ja pitempia retkiä muualle...
Mikäli dragonmelonta kiinnostaa, videoista selviää paremmin mistä on kyse:
https://www.youtube.com/watch?v=gxGXM7z_OBMhttps://www.youtube.com/watch?v=-IL8bGKKICc