Moikkelis! Saas nähä, saahaanko tästä hyvä keskustelu aikaseksi
Ite aattelin jottai kuitenki kommentoija.
On totta, että jotaki on menny pieleen, jos joutuu vääntään eskimua, varsinki muualla ku koskesa.
Retkimelojalle ensijasta on osata pelastaa/pelastautua, jos on joutunu veen varraan. Sillonki on menny jotaki
pieleen, eli on ylitetty omat kyvyt, arvioitu keli väärin ym. Ihimettelenki, että miksi seuran järijästämmiin reskutus harijotuksin ei oo oikein tulijoita. Vähintään yhtä tärkiää turvallisuuven kannalta on riittävät taijot
kulloseenki melonta tilantteeseen. Tuennat on olennainen osa niitä taitoja. Väittäsin kuitenki, että eskimon opettelu
kannattaa, nimittäin muitten tekniikoitten opettelu on palijo mielekkäämpää, ku joka kerta ei tuu uintireissua,
ku kokkeilee vaikka niitä tuennan rajoja ja sattuu kaatumaan. Sillon pääsee eskimolla ylös ja voi jatkaa tuentaharijotuksia
iliman paatintyhyjennyksiä. No tulishan siinä tietenki niitä reskutusharijotuksia
Samaten on esim. kallistusten kans, jos pelekää kaatuvasa, nii ei niitä rajoja koskaa löyväkkää. Oma lukusa on sitte tietenki koski- ja riistailmelonta. Sielä kaatuu joskus ihan varmasti ja aina on helepompaa jos ossaa eskimon, niin ei tarvi hakia vauhtia rannan kautta. Joten ei muuta
ku hallille harijottelleen. Neuvoja ja apua saa pyytä ja niitä myös annetaan
-Ari