Yleinen alue > Retkimelonta

Meriretki Uuden Oulun saaristoon 28.-30.6.2013

<< < (2/2)

Minna L.:
Minä ilmoittaudun mukaan :) eli olen Tukkisaaressa perjantaina kello 17.00, jos tulee mutkia matkaan ilmoitan :) Mulla ei ole telttaa... mutta ei ole vissiin luvattu sadetta viikonlopuksi, turha kantamus?! ;)

Matti Vedenoja:
Kokoonnutaan perjantaina klo 17.00 Tukkisaareen pakkaamaan kajakkeja traileriin. Virpiniemessä ollaan varmaankin kuuden maissa. Vesille lähdetään venesatamasta Mustakarintien päästä. Ilmoitelkaa jos menette suoraan lähtöpaikalle.


--- Lainaus käyttäjältä: Minna L. - Kesäkuu 24, 2013, 21:22:10 ip ---Minä ilmoittaudun mukaan :) eli olen Tukkisaaressa perjantaina kello 17.00, jos tulee mutkia matkaan ilmoitan :) Mulla ei ole telttaa... mutta ei ole vissiin luvattu sadetta viikonlopuksi, turha kantamus?! ;)

--- Lainaus päättyy ---

Kannattaa varmaan jotenkin varautua sateisiin ja ötököihin. Joko sopimalla jonkun kanssa teltan jakamisesta tai virittelemällä itse sadesuojaa ja hyttysverkkoa yöksi. Suomen kesä voi yllättää. :)

Jari Maijanen:
Tervehdys!
Non niin, tulen myös tukkisaareen viideksi mutta sellainen juttu että käytiin eilen Oulunsalon Kraaselin laavulla ja hyttysiä oli tosiaan "muutama". Mutta muuten oli aivan mahtavan lämmin ilma ja vesi! Hyvä reissu on tulossa!  :)

jari turtinen:
Mukana ollaan!Ajelen suoraan Virpiniemeen kuudeksi.

Matti Vedenoja:
Tässäpä vähän retkikertomusta:

Perjantaina pakattiin Tukkisaaresta kahdeksan kajakkia traileriin ja ajeltiin Virpiniemeen lähtöpaikalle. Yksi retkeläisistä oli tullut jo suoraan lähtöpaikalle. Aurinko paisteli mukavasti ja tuulta ei juuri ollut. Melottiin viiden kilometrin ylitys viikonlopun leiripaikalle Hoikka-Hiukeeseen (saari, jonka nimen taivutus ei ole aivan yksinkertaista…), eikä aikaakaan kun lättypannu jo keikkui nuotion yllä! Tyynessä illassa itikat heräsivät runsain joukoin saaren uumenista, joten pienet sääskisavut auttoivat ensi hätään. Hoikka-Hiue taitaa olla monen muunkin kulkijan leiripaikkana, koska pitkältä rannalta löytyi telttasaunan runko kiukaineen, monta nuotionpohjaa ja pari huussiakin. Osa porukasta sinnitteli hereillä auringonlaskuun saakka.



Lauantaipäivään väki heräili, kun aurinko oli jo kiivennyt korkealle. Taivaalla ei juuri pilviä näkynyt, kun ruvettiin neuvottelemaan päivän melontakohteista. Muutamia poltteli päästä viidentoista kilometrin päähän Santapankkia ihmettelemään, kun taas osa halusi tutustua lähempänä oleviin saariin. Lopulta Santapankin valloitukseen lähti leiristä neljä melojaa yhden liittyessä Virpiniemestä retkueeseen. Loput porukasta päätti ottaa etapeikseen Kattilankallan ja Santosenkarin, joiden kautta lenkille tulisi mittaa 20 kilometriä.

Santapankki on ilmeisen suosittu paikka, kun nytkin siellä oli ollut rantautuneena useampi venekunta melojien lisäksi. Toinen retkue tapasi Kattilankallassa kalastajan ja purjehtijapariskunnan. Evästauon jälkeen saarta käytiin ihmettelemässä jalkaisin. Saaren keskiosassa on yllättävän rehevää luontoa ja muutamia mökkejä. Mantereelle on matkaa 11 kilometriä, mutta Hailuoto häämöttää 8 kilometrin päässä. Kattilankallan lähellä makaa vuonna 1859 uponneen Sofia Marian hylky.

Kattilankallasta suunnattiin kevyessä myötätuulessa viiden kilometrin päähän Santosenkariin eli Santos-Hoikkaan lounastauolle. Saaren kalamajoja asuttavien mökkiläistenkin kanssa vaihdettiin muutama sana. Lounas oli sen verran maittava, että yksi melojista ehti nukahtaakin rantahiekalle. Santosenkarin eteläkärjessä seisoo komea 30-luvulla rakennettu linjaloisto. Tuuli alkoi hiukan jo nostaa aaltoja, kun lähdettiin melomaan Hanhikaria kohti. Vasta-aaltoon oli leppoisa kauhoa menemään. Hanhikarin kupeesta jatkettiin kohti leirirantaa Iso-Hiukeen mökkirantoja katsellen. Loppusuoralla saatiin jo keikkua reippaammin aalloissa ja yllättäin kummatkin retkueet rantautuivat yhtä aikaa leiriin. Santapankin kävijöille oli tullut samassa ajassa yli 30 kilometriä, kun muut kiersivät nautiskellen 20 kilometrin lenkin. Kaikki olivat kuitenkin yhtälailla tyytyväisiä melontapäiväänsä. Erinomaisen melontapäivän kruunasi luonnollisesti lätynpaisto.





Lauantai-ilta hämärtyi, kun saderintama lähestyi etelästä. Väki kömpi telttoihinsa, kun vettä alkoi ropsia taivaalta ja ukkonen jyrähdellä kauempana. Aamulla ukkonen jatkoi rymistelyään ja vettä satoi taivaan täydeltä. Ennuste lupaili sateen jatkuvan pitkälle iltapäivään, joten kamppeet pakkailtiin kajakkeihin ja ruvettiin tekemään lähtöä Virpiniemeen. Näkyvyys oli sen verran huono, että suunta otettiin kompassista. Mantereen suunnalla ukkonen toi hiukan lisäjännitystä matkantekoon. Pian kuitenkin taivas alkoi kirkastua ja sataman suulla paistoikin jo aurinko. Hieno viikonloppu lähivesillä, kiitos osallistujille! :)

Kuvat: (c) Matti Vedenoja

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu