Melontaa Pekingissä

[Jari Korva]

Osa 1

Jos pekingiläinen kysyy harrastuksia ja siihen erehtyy vastaamaan että paddling eli canoing eli kayaking eli ”sitting in small boat and doing like this with the upper body”, vastaus on suunnilleen sama kuin selostaisi satavuotiaalle mummolle Facebookin hienouksia – kuuntelee kohteliaasti, muttei ymmärrä pätkääkään. Syynä saattaa tietysti osaltaan olla rajallinen kielitaito, koska ainakin dragon-melonnan luulisi olevan jollain lailla tuttua, mutta eipä mikään vesiurheilu näillä main näytä olevan suosittua, jos puistojen tekojärvissä polkuveneilyä ja onkimista ei lasketa. Tämän tietysti selittää pitkälti harrastuspaikkojen puute, sillä luonnonjärviä ei juurikaan ole ja joet normaalivedellä matalia, vedenlaatu parhaimmillaankin huono ja pohjapatoja on paljon.



Länsimaalaista ulkoilmaihmistä alkaa kuitenkin jossain vaiheessa 20 miljoonan ihmisen kaupungin hälinä ahdistaa, joten vesille täytyy yrittää. Pekingin olympialaisten vesiurheilukeskus ei ole kohtuuttoman kaukana, joten sinne siis. Netistä ei isommasti tietoa alueen aukiolosta ja palvelutarjonnasta löydy, joten peukut pystyyn ja kohteeksi Shunyin lähiö ja tarkemmin sanottuna Aolinpikeshuishanggongyuangongjiaozhan, kuten jollain bussipysäkillä paikan nimeksi nasevasti mainitaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen pääsen perille ja sisälle alueelle 20 RMB:n eli rapian parin euron pääsymaksua vastaan. Vertailun vuoksi olympiastadionille pääsee viidelläkympillä ja Kielletyn kaupungin portit aukeaa kuudellakympillä. Ravintolassa samalla rahalla saa parhaimmillaan pari litraa olutta tai hyvän aterian. Paikallisessa Starbucksissa kahdellakympillä ei toki saa edes pientä kuppia teetä…



Suomalaisittain lämpötila on erittäin kesäinen syyskuun viimeisenä sunnuntaina, mutta paikallisten mukaan ollaan jo syksyssä, päivällähän lämpötila nousee vain 25 asteen tienoville. Näkyvyys on savusumun takia kohtalaisen huono. Mikään varsinainen turistirysä paikka ei ole ainakaan tänään, mutta jokunen ihminen alueella liikkuu. Ratamelonta- ja soutustadionilla näkyy olevan pari purjejollaa vesillä, ilmeisestikin länsimaalaisia. Myöhemmän nettisurffailun perusteella seuran nimi lienee Aofan Sailing Club). Stadionin toisella puolella on tyrkyllä kyytiä moottoriveneillä ja niiden perässä vedettävillä kumileluilla. Parin mutkan takaa löytyvät slalomrännit ovat kuivina ja paikalla vain puolenkymmentä työläistä nyhtämässä rikkaruohoja, mutta pääseepähän ainakin perehtymään tarkemmin konekoitelin rakenteisiin.



Sitten takaisin rata-altaalle. Kumibanaanien ja muiden vesilelujen takaa löytyy kuin löytyykin kajakkeja! Henkilökuntaa on paikalla enemmän kuin potentiaalisia asiakkaita, joten miehet kuluttavan aikaa kiinalaiseen tapaan lauta- ja korttipelejä pelaamalla.  Englantia ei tietenkään kukaan puhu, mutta kajakkien suuntaan viittomalla ja melontaliikkeitä tekemällä saan viestin perille. Miehet puolestaan viittovat vähän matkan päästä löytyvälle kioskille, josta löytyykin lipunmyyjä. Nuori nainen osaa jokusen sanan englantia, mutta taas käsiä heiluttamalla päästään varmuuteen että ollaan tekemässä kauppaa samasta asiasta. Hinta on 100 rempulaa tunnilta (eli reilu kymppi euroina), mikä kuulostaa täkäläisittäin hintavalta, mutta en yritä tingata.

Rannassa mies antaa varusteet ja viittoo kovasti että taskut tyhjäksi. Ei auta yhtään vaikka kuinka esitän että this camera, waterproof. Sujautan sen kuitenkin takaisin taskuun kun miehen silmä välttää. Mieltä lämmittää kummasti, kun kerrankin turistina kokee huijaavansa jotakuta eikä aina päinvastoin. Sitten vesille! Mela painaa varmaan pari kiloa ja kajakki jämäkän kiintoevän takia kankea meloa, mutta mukavalta tuntuu. Kajakki näyttää olevan kotimaista tekoa eli valmistaja on Shanghai Pei Sheng Boat (psfrp).



Melon ensin ratamelontabaanalle ja alan räpsiä kuvia purjehtijoista ja kisakatsomosta. En kerkeä kunnolla aloittaakaan, kun paikalle karauttaa moottoriveneellä kajakin antanut mies ja alkaa viittoa että ei sinne vaan tuonne, toiselle puolelle. Varsinainen kilparata on siis ilmeisesti varattu purjehtijoille ja paluu/treenirata melojille, joten vaihdan puolta.

Hiljakseen meloessa mieli lepää, vaikka ei ihan voikaan sanoa että luonnonrauhaan pääsisi. Ilma on täällä kuitenkin raikkaampaa kuin tullessa kahden kuusikaistaisen tien välissä bussia odotellessa, ja täkäläisittäin on hyvin hiljaista eli korviin kantautuu vain vaimea tuulen humina ja lentokentältä vähän väliä taivaalle nousevien laajarunkokoneiden jyrinä. Ja toki jossain vaiheessa lähestyy taas tuttu perämoottorin pärinä. Tottelen käskyä kääntyä takaisin ja meloskelen takaisin lähtöpaikalle, tunti on täynnä.

Mikäli sattuu Pekingiin ja haluaa vastaavan reissun tehdä, bussi numero 989 kulkee ainakin silloin tällöin stadionille. Muita ehkä hieman tiuhemmin kulkevia vaihtoehtoja on ainakin ajaa vuorolla 915 Shunyihin tai 850:llä Mapo Villageen, Yanjing panimon viereen (paikan tunnistaa tuoksusta). Molemmista voi jatkaa perille taksilla. Tosin virallisia mittariautoja ei kummassakaan pahemmin näkynyt, mutta epävirallisia mies ja auto –yhdistelmiä oli paljon passissa. Hinta Shunyistä stadionille oli moisella 30 RMB eli yli tuplahinta virallisiin takseihin nähden, mutta länsimaalaisittain halpaa yhtä kaikki. Metrolinja 15:n pitäisi jatkua Shunyihin loppuvuonna 2011. Ja Pekingissä kaikki muuttuu jatkuvasti, joten reittivaihtoehdot kannattaa tarkistaa Google Mapsin reittihaulla.

Lisätietoja alueesta Wikipediassa.

Ja tässävielä tärkeimmät GPS-koordinaatit:

Shunyi Olympic Rowing-Canoing Park: N 40.1724 E 116.6945
Mapo: bussin päätepysäkki N 40.169831 E116.646276
Shunyi: N 40.1368 E 116.6542

[Jari Korva]

Osa 2

Linnunpesä eli Pekingin olympiastadion on yksi kaupungin uusimpia nähtävyyksistä, jossa moni kiinalainen ja länsimainen turisti käy joko ihastelemassa tai kauhistelemassa nykyarkkitehtuuria ja aistimassa kisatunnelmaa. Mikäli aikaa riittää, ”stadikalta” voi jatkaa jalkapatikassa tai metrolla pohjoiseen, Olympiapuiston (Olympic Green) läpi kohti Olympiametsäpuistoa (Olympic Forest Park). Jälkimmäinen on rakennettu keisarillisten perinteiden ja feng shuin oppien mukaan eli ensin kaivetaan iso monttu, jolloin puistoon saadaan samalla rahalla sekä järvi että mäki, jonka jälkeen paikalle asetellaan kasvit ja kivet. Puisto on muuten vallan mainio, mutta kallioille ei kannata yrittää kiivetä, koska materiaalina on yleensä n. sentin vahvuinen ruiskubetoni.



Täällä, kuten muissakin puistoissa, suuri joukko paikallisia viettää aikaansa telttaillen, pelaillen kuka mitäkin ja puistoa kierrellen - osa jalkapatikassa, mutta monet myös poljettavilla tai sähkökäyttöisillä kärryillä. Järvellä/lammella luonnollisesti polkuveneillään. Ja mikä parasta, puiston luoteiskulmassa saattaa näkyä myös kajakkeja vesillä. Oikean paikan löytää kätevimmin menemällä eteläportista sisään ja sitten oikealle pienemmille poluille ”huvipuiston” ja polkuveneterminaalin ohi.



Toisin kuin Shunyissä, toiminta on asiantuntevan oloista. Melontatekniikkaa opastetaan laiturilla kuin Nokkalassa konsanaan, ja henkilökunta puhuu sujuvaa englantia. Melomaan pääsee 150 quailla (paikallinen rahayksikkö on Kiinassakin varsin rakas ainakin siitä päätellen että sillä on monta eri nimeä), mutta aikarajaa ei ole. Kajakit ovat amerikkalaista alkuperää olevia, Warren-merkkisiä kuitupaatteja (http://www.warrenlightcraft.com/). Kyseessä ei ole mikään vauhtihirmu, mutta melottavuus on ok ja kajakki sopii hyvin aloittelijoillekin.

Pääsen juttusille toimintaa pyörittävän miehen kanssa. Hän on pitkään USA:ssa asunut kiinalainen, mikä selittääkin paljon. Toiminnan tarkoituksena on tuoda melontakulttuuria Kiinaan. Valtio kuulemma satsaa kyllä melontaan huippu-urheiluna, mutta muuten työsarkaa riittää. Toiminta on aloitettu nyt kesällä 2011 ja vesille on saatu lapsia, mutta aikuisten suhteen on vielä nihkeämpää. Puistossa päsee melomaan syksyllä niin kauan kuin kävijöitä riittää ja vesi pysyy sulana. Jatkossa on tarkoitus järjestää melontaretkiä myös muualle Kiinaan. 2008 eteläisemmässä Kiinassa oli paha maanjärjestys, jonka jälleenrakennuksen yhteydessä alueelle on rakennettu valtion tuella pienimuotoisen matkailun tarpeisiin majoitustiloja. Alueella on kuulemma hienot melontamaastot ja vedet tulevat vuoristosta eli ovat puhtaita.



Olympiapuisto sen sijaan ei ole ihan täydellinen toiminnan pyörittämiseen, mutta voittaa Shunyin. Vesi ei ole täälläkään erityisen puhdasta ja pohjapatojen takia ei kauas pääse. Lisäksi suurin osa alasta on varattu polkuveneilijöille ja sinne ei ”tietenkään” ole mitään asiaa, mutta onneksi melojien käytössä on puiston saaristo-puoli, jossa pääsee melomaan saarten väleissä pieniä kanavia pitkin. Samaan aikaan vesillä on puolenkymmentä alle kymmenvuotiasta lasta, joiden kanssa riittää lystiä kuten kiinalaisten lasten kanssa yleensäkin: yhteistä sanavarastoa meillä on yhden sanan verran (hello) ja lapsia aina naurattaa kun muukalainen siihen vastaa.

Melonta tuntuu taas mukavalta, mutta parissa tunnissa samojen saarten kiertely alkaa kyllästyttää, joten palautan varusteet ja kiitän kokemuksesta ja juttutuokiosta.

Toiminnasta kertovat kiinankieliset nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.zhouyouzhongguo.com/, mutta Google Translate auttaa. Melonta”reitti” löytyy Sportstrackeristä.

[Jari Korva]

Osa 3

Reissu on tehty ja kaupunki nähty. Mitä jäi tekemättä ja mita muuta siellä voi tehdä?

Beijing International Dragon Boating Team järjestää kesäaikaan dragonmelontatreenejä sekä aloittelijoille että tosimielellä kilpaileville Pekingin keskustassa, Houhai-järven luoteiskulmassa. Samassa paikassa toimii ilmeisesti myös Jin Fan Water Sport Club. Guuglaamalla voi löytää länsimaisten melontakokemuksia joistakin lähistöllä olevista järvistä, mutta kaluston hankkiminen ja paikalle saaminen voi olla hieman haastavaa ilman paikallisten apua, varsinkin kun EU-ajokortti ei Kiinassa kelpaa.

Melontaa huomattavasti helpompi ulkoilmaharrastus on vaellus. Kaupungin ulkopuolella eli tunnin-parin matkan päässä alkaa vuoristo, jonne esim. Beijing Hikers ja Dandelion Hiking järjestää länsimaalaiseen makuun sopivia retkiä, joita ryydittävät maisemien lisäksi kulttuurinähtävyydet kuten Kiinan muuri ja erinäiset temppelit. Ensin mainitulla riittää laadukasta tarjontaa vaikka kuinka, jälkimmäinen on kiinalais-belgialaisen pariskunnan pyörittämä pikkufirma.

Kaupungissa itsessään riittää tietysti nähtävää ja koettavaa vaikka kuinka. Mikäli kiinalainen ruoka- ja teekulttuuri (nam!) kiinnostaa, kannattaa tustua The Hutongin tarjontaan. Ostosrintamalla Goretex-vaatteita saattaa löytää kohtuuhinnalla, mikäli taitaa tinkimisen ja ei ole turhan nuuka merkkituotteiden aitoudesta. Silk street on tunnetuin ostospaikka, mutta pienempiä vastaavia löytyy myös Sanlitun baari- ja ostosalueen sekä Taivaan temppelin itäportin läheltä.

[Jari Korva]

Osa 4

Pekingissä jälleen, tällä kertaa talvesta kevääseen. Kaupunki on kehittynyt kolmessa vuodessa melkomoista vauhtia; tornitaloja, pilvenpiirtäjiä ja metrolinjoja putkahtelee jatkuvasti. Mutta monta tuttua asiaa tulee silti vastaan.

Talvi on pohjoisen pääkaupungissa kylmä (Peking = Beijing, bei = pohjoinen, jing = pääkaupunki). Vaikka lämpötila ei hirveästi pakkasen puolelle menekään, toppatakki on tarpeen vinkkaa vastaan. Räntää tuli pariin otteeseen pieni kerros, mutta lammet ja joet ovat kunnolla jäässä, mikä houkuttelee monia paikallisia kelkkailemaan, luistelemaan, pilkkimään ja avantouinnille. Lapset ottavat ilon irti puistoihin kasatuista keinolumikasoista ja lähistön laskettelukeskuksissa aikuisetkin etsiskelevät innokkaasti taikanappia.



Talven kohokohta on tietysti kiinalainen uusivuosi. Yli 20 miljoonan asukkaan kaupunki on puoliksi autio, kun kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet kotopuoleensa sukuloimaan. Siitä huolimatta ilotulitus on jotain aivan käsittämätöntä. Juhlinta kestää kaikkinensa yli kuukauden, mutta erityisesti aattoiltana valtavan kaupungin jokaisessa kadunkulmassa paukkuu, rätisee ja välkkyy. Eipä jää epäselväksi, että kuka sen ruudin keksikään...



Mutta asiaan! Maalis- ja huhtikuussa päästään parhaimmillaan suomalaisittain kesälämpötiloihin, ja ulkomelontakausi alkaa kirsikoiden ja muiden puiden kukkiessa. Lähden mukaan Beijing International Dragon Boating Teamin harjoituksiin (nettisivut eivät ole ajan tasalla, mutta Kiinan ykkössomesta, Wechatistä, saa tiedot kunkin viikon harjoituksista). Treenien peruskaava on sama: ensin venyttely, sitten vesille harjoittelemaan, päälle loppuvenyttely ja lopuksi lähistölle ravintolaan syömään. Vesillä tehdään erilaisia harjoituksia kipparin ohjeiden mukaan: lähtö, kiihdytys ja erilaisia matkoja. Vaikka meno on kaukana ryppyotsaisesta, kyseessä on pohjimmiltaan kilpalaji, jossa matkavauhtiin pääseminen ja sen ylläpito on oleellista, puhumattakaan tietenkään yhteisen rytmin pitämisestä. Eli suomalaisittain voisi ehkä puhua eräänlaisesta inkkarimelonnan ja kirkkovenesoudun yhdistelmästä. K&C:kin järjesti saman lajin kisoja yritysjoukkueille Toppilansalmessa kymmenisen vuotta sitten.



Porukassa on pääosin paikallisia ja seassa jokunen eri puolilta maailmaa tullut länsimaalainen, ikähaarukka pääosin 20-50. Hienoa huomata, että vaikka kyseessä onkin retkimelontaan nähden täysin päinvastainen laji, melojat ovat silti melojia kaikkialla: mukaan on helppo mennä ja porukassa on hauskaa.

Melontapaikka on Houhai-lampi kaupungin ytimessä, missä entisaikana on asunut ainakin keisarin lähisukua. Miinuksena on lähinnä ilmanlaatu: vaikka keväällä ilma onkin keskimäärin raikkaampaa tuulien ja päättyneen lämmityskauden ansiosta, siitä huolimatta tuntuu, että kunnon treeni ei ehkä keuhkoille hirveän hyvää tee. Ja ilmojen ääripäät ovat melkoisia, pari kertaa tuuli äityy liian kovaksi ja aiheuttaa melkomoisen hiekkamyrskyn.

Sitten kun puistotkaan eivät enää riitä, täytyy taas päästä ulos luontoon. Nykyään jo useampi firma järjestää kaupungissa asuville länsimaalaisille vaellusreissuja päiväseltään. Lisäksi kahdella firmalla on ohjelmassa telttaretkiä Kiinan muurille. Niistä isompi, Beijing Hikers, järjestää ehkä enemmän cityihmisen maailmankuvaan sopivia retkiä, joissa leirikamppeet on kannettu firman puolesta, kävelymatka on lyhyt ja retki perutaan, jos sää ei suosi. Oikeammat retkijormat ja -pirkot valinnevatkin China Hikingin (tunnettu myös Dandelion Hiking -nimellä). Matkan hintaan kuuluu rinkka, makuupussi, teltta, patja, kyydit, ruokailut ja opastus, eli mukaan on helppo lähteä, mutta reissussa pääsee kuitenkin oikeaan retkitunnelmaan.



Itse ilmoittauduin vappuna pidettävälle kolmen päivän retkelle, joka vaihtui yhden yön retkeksi osallistujien vähyyden takia. Matkaan lähdettiin aamulla pikkubussilla. Matka oli sinällään helpommin sanottu kuin tehty, sillä yksi jos toinen oli päättänyt lähteä kaupungista pitkän viikonlopun innoittamana. Onneksi oppaat löysivät kiertoteitä, joten jonossa seistiin sikäläisittäin hyvinkin kohtuullinen aika. Ensimmäiselle päivälle sattui sadetta ja tuulta, minkä takia vaellusmatka lyheni vielä jonkun verran, mutta korkeuserojen ansiosta tehtiin kuitenkin ihan mukava lenkki.

Tepastelun ja telttojen pystytyksen päälle oppaat loihtivat pikavauhtia kiinalaisen päivällisen nuotiolla. Kiinalainen keittiö istuukin erinomaisesti retkeilyyn: Ideana liki kaikessa on, että raaka-aineet valmistellaan etukäteen eli kasvikset pilkotaan jne. Vähän ennen ruokailua ne heitetään pannulle, pyöritellään vähän ja siitä lautaselle odottamaan. Kun sama toistetaan pari kertaa, valmiina on monen ruokalajin kokonaisuus, josta kukin kasaa haluamansa aterian, mutta aikaa ei kulu juuri varttia enempää. Ja ruoka on erittäin maukasta, monipuolista ja yleensä myös terveellistä.




Retkipaikkana oli luonnontilassa oleva muurin osa, jossa ei kuulu sivistyksen ääniä ja illalla näkyy vuorten välissä pienistä maalaiskylistä vain vähän valoa. Seuraavana päivänä jokunen kiinalainen tulee meitä vastaan kauniin sään houkuttelemana, mutta paikka on onneksi kaukana turistien suosimista kohteista.



Vajaat neljä kuukautta Pekingissä meni taas vilahtamalla, mutta toukokuussa kelit alkoivat olla jo niin tukalia, että Oulunsalon kentällä matkalaista tervehtivä pureva kevätviima alkoi houkutella. Mutta mitä jäi tällä kertaa tekemättä? Kesällä dragonmelojat tekivät pari viikonlopun mittaista kisamatkaa, joissa oli kuvien perusteella hyvä meininki. Lisäksi Beijing Canoe Polo Club (facebook) jäi testaamatta  - nimestään huolimatta seuralla on jonkun verran myös slalom- ja retkiaktiviteetteja. Polkupyörärintamalla olisi löytynyt myös päiväreissuja lähistölle ja pitempia retkiä muualle...

Mikäli dragonmelonta kiinnostaa, videoista selviää paremmin mistä on kyse:

https://www.youtube.com/watch?v=gxGXM7z_OBM
https://www.youtube.com/watch?v=-IL8bGKKICc