Kirjoittaja Aihe: Hevossaari 28.-29.5.2022 (helppo)  (Luettu 231 kertaa)

Tuomas

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 4
Hevossaari 28.-29.5.2022 (helppo)
« : Elokuu 16, 2022, 02:21:06 ap »
K&C Hevossaari 28.-29.5.2022 (helppo)

Olen käynyt Hevossaaressa useamman kerran ja mietin, että siellä voisi olla joskus hauska olla yötä. Sain aikanani oman melontaretkeilyn alussa rohkaisua, tukea ja apuja seuran muilta jäseniltä, joten halusin antaa saman tapaisen mahdollisuuden myös muille ja suunnitella helppotasoisen reissun, jolla on mukava aloittaa melontaretkeily. Samalla retki olisi sellainen mihin voisin helposti ottaa omat 7- ja 9-vuotiaat pojat mukaan. Lasten kanssa olin aikeissa retkeillä joka tapauksessa, ja isommalla porukalla on aina hauskempaa sekä turvallisempaa mennä.

Retken ajoitin siten, että se olisi aivan kauden alussa* ja toimisi samalla loistavana mahdollisuutena meidän seuramme jäsenille testata omia retkeilyvälineitä ja hakea uskallusta lähteä myös muille kesän retkille. Luonnossa liikkuminen on tosi mukavaa ja meloen kaikki tavarat kulkevat paikasta toiseen kuin itsestään. Vaelluksesta poiketen matkalle voi ottaa käytännössä mitä vain mukaan ilman, että tarvitsee miettiä tavaroiden painoa. Kaikilla seuran retkillä millä olen ollut, on vauhti mitoitettu hitaimman mukaan ja jokainen on otettu huomioon. Sinne ei ole lähdetty suorittamaan, vaan viettämään mukavaa aikaa yhdessä. Tämä reissu noudatti hyväksi havaittua kaavaa.

Hevossaari sijaitsee vain noin kahden kilometrin päässä Tukkisaaresta. Tavallisella 5–6 km / h melontavauhdilla saareen siis kestää noin 20 minuuttia ja hitaimmallakaan vauhdilla pysähdyksineen ei tuntia pidempään matkaan saa menemään. Se taitaa olla lähin järkevä paikka olla yötä teltassa, jos lähtöpisteenä on Oulun Tukkisaaret, missä K&C:n toinen vajoista sijaitsee. Tuo oli etäisyytenä sellainen, minkä meidän 9-vuotiaamme jaksoi helposti itse meloa. Pääasiassa reitti on todella helppo ja pitkälti mennään rantoja pitkin tai matalassa vedessä. Hartaanselällä ja Rommakonselällä kannattaa tuuli huomioida, mutta pitkältä matkalta se ei pääse puhaltamaan koska saaret ja manner suojaa. Hartaanselällä myös Merikosken voimalaitoksen juoksutukset voi vaikuttaa menoon.

Reittejä suunnitellessa halusin, että meno- ja paluumatkat poikkeaisivat, joten päädyin valitsemaan menomatkaksi Tukkisaaret – Seelari – Sorsasaaren ja Kiramosaaren välistä Johteenpooki ja siitä suoraan kohti Hevossaaren pohjoiskärkeen ja kiertänen Hevossaaren ja Varasaaren välistä Hevossaaren eteläkärkeen. Ja paluumatkaksi Hollinhaan ja keskustan rantoja myötäillen Poikkisen väylälle asti ja siitä suoraan Tukkisaareen Pikisaaren ja Raatin saaren välistä.

Hevossaaressa järkeviä maihinnousupaikkoja on käytännössä kolme. Aivan pohjoiskärjessä ja lännessä on molemmissa hiekkarannat ja aivan etelässä törmä, jonka yhteydessä todella pieni hiekkaranta. Eteläkärjessä rantapenger on jyrkkä, mutta pienen hiekkarannan kohdalle on tehty portaat, mistä voi nousta suhteellisen helposti maihin. Jyrkän törmän vuoksi kajakkeja ei saa kuivalle maalle asti, vaan ne tulee jättää vesille. Olen vienyt portaiden luokse vesiltä löytämäni köyden, millä saa useammankin kajakin sidottua kiinni portaisiin saarella vierailun ajaksi. Täyttä varmuutta köyden säilymisestä portaiden läheisyydessä ei tietysti voi taata, joten kannattaakin ottaa jotain omaa köyttä mukaan tai vaikka vajalta kajakkien kiinnitykseen tarkoitettu liina, millä saa näppärästi kajakin varmasti pitävällä tavalla kiinni. Pyörän lukkokaan ei tietysti huono olisi, mutta me menimme pienellä riskillä, eikä lukittu kajakkeja mitenkään yöksi, vaikka urbaanissa ympäristössä olimmekin. Tosin se, että ollaan irti mantereesta pudottaa jo melko ison osan pitkäkyntisistä pois.


Puiset portaat johtavat alas törmältä. Alhaalla on vastaassa pieni hiekkaranta. Kajakit tulee kuitenkin kiinnittää liinalla, narulla tai köydellä, jotta ne eivät lähde saaressa olon aikana omille teilleen.



Hevossaaren läntinen ranta on helppo rantautua ja siellä on myös epävirallinen nuotipaikka. Leiriin täältä tulee matkaa 350 metriä. Polku menee rantatörmää pitkin kiertäen koko saaren etelälaidan.


Hevossaari on ollut osa Oulu Oy:n toimintaa ja siellä on vielä jäänteitä tukinuiton ajoilta. Betonisia pollareita näkyy rannassa siellä täällä ja saaren historia tekee saaresta mielenkiintoisen. Mielenkiintoinen se on myös luonnon puolesta. Pohjoinen osa saarta on tiheähköä puustoa ja yleisin puu on harmaaleppä, mutta myös monia muita lajeja kuten tuomia on runsaasti. Saaren eteläpäässä on koivuja, havupuita jokunen pihlaja. Siellä kasvaa myös nurmea ja se on selvästi hoidetumman ja asutumman näköinen mitä muu saari. Eteläpäästä saarta aivan portaiden välittömästä läheisyydestä löytyy Puttipaari niminen alue. Viime vuosituhannen lopulla pieni seurue oli saanut luvan rakentaa alueelle virkistyspaikan ja siellä on nyt pienehkö laavun tapainen sisätila, pöytä ja penkit, nuotiopaikka, telttasauna ja pieni golfrata. Pallojakin löytyi, mutta oma maila olisi pitänyt hoksata ottaa mukaan. Toki lapset pelasivat auttavasti maasta löytämillään kepeillä. Kaikki on hauskan kotikutoisesti tehty ja näyttää, että saarella viihdytään ehkä pitkiäkin aikoja. Ja mikseipä viihdyttäisi. Kaikkinensa Hevosaari on hauska paikka viettää aikaa tai vaikka piipahtaa paistamassa letut tai makkarat. Nykyisin saari kuuluu Stora Ensolle ja siellä saa liikkua ja yöpyä jokamiehenoikeudella.



Telttapaikkoja on todella paljon ja riippumatoille löytyy tuhansia puita. En ole varma oliko tehtaan tasainen humina uhka vai mahdollisuus nukkumista ajatellen. Itseä se ei häirinnyt lainkaan ja nukuin hyvin aamuun asti. Aamulla meidän nuoremmalla oli korvan vieressä hiusten seassa kiinnittyneenä punkki. Niitä saaressa on paljon. Suosittelenkin tarkistamaan punkit ennen nukkumaan menoa ja käymään suihkussa heti kotia tultua. Punkkeja varten kannattaa napata kotoa mukaan punkkipihdit, tai jos sellaisia ei löydy niin myös ompelulanka käy hyvin punkkien irrottamiseen. Lenkki ympäri aivan ”juuresta” ja kiristäen nykäisy.


Tehtaan humina kuuluu selvästi saareen, mutta ainakaan allekirjoittaneen unia se ei haitannut.


Yön nukuttuamme söimme aamupalan ja lähdimme takaisin kohti Tukkisaarta. Telttasauna jäi tuolla kertaa testaamatta, mutta sen verran lähellä saari on, että sinne piipahtaa toiste helposti. Kotimatkalla testasimme hinausköysiä ja kaikki halukkaat pääsivät testaamaan sekä vedettävänä olemista että hinaamista. Tukkisaaressa olimme takaisin hieman puolen päivän jälkeen, eli noin 24 tuntia lähdöstä. Kesäkuun puolivälin jälkeen teimme toisen K&C retken Hevossaareen, tällä kertaa paistamaan lettuja. Tämän sivun kesäiset kuvat ovat tuolta reissulta.


Kotimatka melottiin kaupungin rantoja pitkin. Reitti on helppo ja turvallinen kauttaaltaan. Rannat ovat lähellä. Osittain reitti menee veneväylien kanssa päällekäin, joten veneitä on syytä varoa.


*) Jälkeenpäin minulle selvisi, että Oulun alueen saarista osa on rauhoitettu lintujen pesinnän vuoksi.

Maihinnousukiellot ovat voimassa:
Runninletossa ja Parmiineilla 15.5 - 31.7.
Hermannissa ja Kahvankarissa 1.5 - 15.7.
Suositus on, että muillekaan kuvan mukaisille luonnonsuojelualueiksi perustetuille saarille ei nousta maihin 1.5 - 15.7. välisenä aikana.


Hevossaarta ei listassa kuitenkaan ole ja siellä pesintään soveltuvat alueet ovat käytännössä saaren pohjoispäässä ja länsirannalla. Eteläpääty on siis "turvallista" aluetta retkeillä myös lintujen pesimää ajatellen.

« Viimeksi muokattu: Elokuu 16, 2022, 11:58:53 ap kirjoittanut Tuomas »