Halusin kertoa tänne yhden noviisin tarinan.
Käytiin vaimon kans melomassa Kiiminkijokea Nuijamisten lavalta Koiteliin saakka viime sunnuntaina ja kun se takarännin lasku ei mennyt ihan putkeen ja löysin täältä videon jossa "ammattilaisetkaan" ei päässy alas asti ihan tyylipuhtaasti, niin ajattelin kertoa keskustelun jatkoksi omankin kokemuksen. Meillä siis oma inkkari ollu jo kohta kymmenen vuotta ja muuan vuosi pitempään on joka kesä yks tai useampi lyhempiä tai pitempiä melontareissuja tehty niin Kiiminki-, Koston- ja Livojoelle yms. Eli melontakokemusta jonkin verran vaikka ei mitenkään runsain mitoin koskenlaskukokemusta varsinkaan isommista koskista.
Tulikurkku meni ok, emäntä vaan vaahtos ammattilaisten koskesta ku siinä oli niitä pujottelukeppejä haittona. Nooh jatkettiin sinne takaränniä kohti (nämä nimitykset tulikurkku ja takaränni on selvinny vasta tässä surffailessa). Me on käyty siinä koitelissa kävellen pari kolme kertaa lasten kans tämän kesän-kevään aikana eikä se takaränni ole näyttänyt ollenkaan pahalta siihen polulle katottuna. Niin siis alusta ja lopusta, mutta se puoliväli ei sitten siihen polulle niin ole näkynytkään, jossa pahimmat tyrskyt olivatkin. Eli alku meni hyvin, mutta siinä kun vauhti alko koveneen niin koko reissun ensimmäinen kivikosketus tulikin juuri ennen pahinta myrskyä. Kanootti kääntyi oikealle kohti kallioreunustaa ja siitä takas virtaan ja kallistui ja sitten se olikin menoa kun se pahin tyrsky imas kylelleen. Laskettiin sitten se pahin kohta pinnan alla ainakin rouva hengestään taistellen. Minä pysyin jostain syystä paremmin pinnnalla. Pidin melasta kiinni koko ajan sekä lippalakista. Emäntä sai onneksi eka sukelluksen jälkeen kanootista sen verran kiinni ettei enää uponnut kovin pahoin. Siinä vähän matkaa matkattuamme päästin rantaankin kanootin mentyä menojaan loppukoskenkin. Onneksemme pystyimme toteamaan että mitään suurempaa ei sattunut, vaikka isompaan hätään olis ainekset ollu. Meillä oli kyllä asialliset pelastusliivit päällä, mutta kypärät on jäänyt jostain syystä hommaamatta kun ollaan pääasiassa rauhallisissa koskissa kulettu.
Ja miksikö sitten paljon puhuttuun Koiteliin tuli mentyä, vaikka emäntä hieman empikin. Mm. kiiminkijoki.fi:ssä oleva koskiselostus arvostelee ykkösluokan koskeksi kesävedellä kuten monet muutkin kosket tällä joella. Ohjeessa vielä sanottiin että TULVAvedellä koskessa stoppariaalto ja suositellaan aukkopeitteitä sekä soveltuvaa kalustoa ja kokeneille. Kuva jäi että kesävedellä olis ihan turvallista. Oltiinhan kuitenkin melottu aika paljon vaikkei just tänä kesänä tän enempää. Toisekseen siinä oltiin useesti käyty katteleen että tostahan menee vaan tollanen kanootin mentävä kanava, josta on oikein mainio mennä.
Vettä taisi kuitenkin olla ajankohtaan nähden ihan reilusti, kun me ei tosiaan yhtään kiveä löydetty aiemmista koskista. Yleensähän kuitenkin pohjakosketuksia tulee sentään jokunen. Oliko tuo vedenkorkeus (Haukipudas 16.7.2011: 10,3m ) ja virtaama sitten jo niin kova että takaränni oli pahempi kuin luultiin? Eihän tuo nyt silti mikään tulva ollut...
Päitä ei siis kolhittu, muutamia naarmuja jaloissa, kynsiä halki ja pari hellää polvea. Suurimmat vahingot oli henkisiä, emäntä ei aijjo enää koskaan yrittää sitä koskea laskea ja tuskin minäkään, vaikka melomaaan kyllä taas joskus mennään. Viimestään ens kesänä, kunhan kanootti on korjattu ja kypärät hommattu. Kalustotappioina tipahti yksi puhelin muovipussissa ja aurinkolasit koskeen sekä MadRiverin keulakolmio-kantokahva hässäkkä jatkoi kellumistaan meiltä karkuun. Jos joku löytää tuon puhelimen, niin se olis kyllä kiva saada takas lähinnä SIM-kortin takia ja toki jos tuo kanootin osakin kelluu vastaan siittäkin ollaan kiitollisia. Eväät ja vaihtovaatereppu olivat pysyneet tosi hyvin kanootissa kiinni ja taisipa juuri sen vaatekuivapussin turvin tuo kanootti kelluakin hieman korkeammalla toisesta päästä kaaduttuaan. Tuon kanootin ja karanneen melan sain juostua ja uitua kiinni vasta sitten vähän ennen ensimmäistä mökkiä oikealla rannalla.
Jos teillä kerholaisilla on jotain yhteyksiä ja sananvaltaa tuonne kiiminkijoki.fi:n sivuston koskiselostuksiin niin melkeen suosittelisin sinne koitelin ohjeisiin lisäämään että ei sinne takaränniin ole AVOkanootilla asiaa edes kesävedellä kokemattomilla. Senhän todistaa jo tuo tämän ketjun alotusvideokin. Kanootti täyttyi niin pahasti vedellä ettei sitä voinut loppuun laskea. Sama päätelmä tehtiin itsekkin että se olis täyttynyt hieman myöhemmin jos ei olis kaaduttu just ennen sitä iso tyrskyä vaan kaaduttu sitten ku sitä täyttä ei purkkia paljoa ohjailla. Meinaan että tuollaisia avokanoottejahan tässä joen varrella vuokraa monikin enskertalainen kun lähtee retkeilemään eikä välttämättä ole muuta tietoa koskista ku mitä sattuu netistä ja vuokraajalta kuulemaan. Nuo samat selostukset oli tuossa munkin kartassa vaikka se on kymmenkunta vuotta vanha. Muuten löytyykös tuollaisia melontakarttoja kiiminkijoelle uudempia mistään? Meinaan tulistelupaikat ei siinä enää ainakaan pidä paikkaansa. Tuollaisten melontakarttojen avulla me on tähän asti aina suunnisteltu retkillämme ja uskottu joihinkin koskiselostuksiin vaikka pienemmissä koskissa niillä ei kyllä ole mitään virkaa vaan itse se on reitti katottava.
Tämmöinen tarina tähän jatkoksi
Kun tässä oli puhetta inkkari-koskikurssista niin täältäkin saattaisi pari toivotonta koskimelojaa olla kiinnostuneita, jos vain sattuu aikataulut sopimaan ja satutaan sellaisen olemassa olo jostain huomaamaan.
Melontaterveisin
- Janne H -
Aihe: koskenlasku avokanootilla - keskustelu tekniikasta ja varusteista (Luettu 34135 kertaa)