Porloiskista ja kurlunpurlun! Koitelin reissulla oli seitsemän koskimelojaa ja yksi slaalomisti tuli vielä paikalle lisää. Ensin menimme tulikurkkuun
keskisaaren nokasta ja jo silloin havaitsimme, että vettä tuntuu riittävän. Virtaa saarenkärjessä oli sen verran reilusti, että saimme tehdä
tolokusti töitä päästäksemme tulikurkkuun. Siellä puljailimme aikamme ja vaihtelimme välillä paatteja keskenämme kokeillen niiden ominaisuuksia.
Uusi koskipaatti tuntui vallan mainiolle surffipaatille, vaikkakin eräs nimesi sen "sämpyläksi" Harjoiteltiinpa siellä taasen pelastusköydenkin käyttöä ja
siinä touhussa opimme ainakin sen, että köydenheittäjän kannattaa ottaa tukeva asento ja katella hyvät jalansijat. Välillä koskessa ui nimittäi köysi ja
miehet sen molemmissa päissä.
Aikamme lotrattuamme siirryimme kohti takaränniä ja melkein kaikki laskivat sen alas. Harkinta siinä, mistä ja
mihin paikkoihin kannattaa itsekunkin mennä on paikallaan ja varsin järkevää. Takarännin laskun jälkeen totesimme kosken oikut, kun osa porukasta kävi
laskemassa keskirännin. Siellä ei nimittäin vältytty kaatumisilta ja eskimoilta, mutta onneksi selvisimme vähäisellä kivien kolinalla. Vaikka
vettä oli reilusti, niin keskirännin könkäiden allapuolella sitä on varsin niukasti. Mutta sen verran oli hauska reissu, eikä kellekkään liene suuria
traumoja jääneen, että eiköhän sitä ruveta suunnittelemaan uutta reissua. Hyvä vesitilanne kannattaa käyttää hyödyksi. Kiitokset mukana olleille
mukavasta reissusta ja seurasta.
-Ari