Melontaretki Hossassa 25.-27.5.2012

[Teijo Lehtonen]

K&C:n retki hossaan järjestettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja mukana oli 22 melojaa, 4 avokanoottia ja 14 kajakkia.

Perjantai-iltana ajelimme Perankaan sovittuun tapaamispaikkaan jossa tapasimme Weltsun. Ensiksi järjestettiin Weltsun opastuksella neljä melojaa vedenottamon luota melomaan Peranganjokea, jonka jälkeen karavaani kulki Iso-Kukkurille Koiralahden vesillelaskupaikkaan. Kaluston purkamisen jälkeen karavaani kulki retken päätepisteeseen (joidenkin mielestä lopetuspaikka kuulosti ikävältä ) Papinpetäjälle jonne jätettiin pari autoa ja loput luontokeskuksen lähellä sijaitsevalle parkkipaikalle. Weltsun kyydillä kuskit pääsivät takaisin lähtöpaikalle ja vesille pääsi loppuporukkakin noin keskiyön aikoihin. Ensimmäiset olivat jo vesillä kun kuskit ja retkenvetäjä vasta saapuivat paikalle ja innokkaimmat olivat jo puolivälissä järveä kun viimeiset vasta pääsivät vesille. Onneksi osuus oli lyhyt ja helppo ja keulilla olevat osasivat oikeaan paikkaan. Kukkurin kämpälle saavuttiin yöllä ja telttakylä oli nousemassa vauhdilla, hieman myöhemmin myös joen laskeneet saapuivat paikalle.

Nukkumaanmeno venähti aamuyölle joten aamulla nukuttiin pitkään. Aamupalan ja pakkaamisen jälkeen pidettiin keskipäivällä palaveri jossa käytiin läpi päivän retkisuunnitelma sekä näytettiin miten kämpän kohdalla olevan sillan ali lasketaan. Kokeneemmat melojat laskivat parin kokemattomamman kajakit ja muistakaan kukaan ei kaatunut laskussa. Jatkoimme matkaa Nimettömänkoskelle, jossa koski käytiin katsomassa porukalla rannalta ja todettiin vesitilanteen olevan hyvä. Osa porukasta ohitti kosken Syrjäharjun ylittävän vetotaipaleen avulla, osa laski kosken ja muutamat kävelivät kosken ohitse kun kokeneemmat laskivat heidän kajakkinsa. Kypäriä oli retkellä melko vähän, joten kypäriä juoksutettiin takaisin ylävirralle aina kun oli osa porukasta laskenut. Jatkoimme matkaa Joukovirran laavulle jossa pidimme ruokatauon. Tauon jälkeen matka eteni Joukojärven, Virtajärven ja Lounajan läpi Lipposensalmelle, jonka sillan pari ohitti maitse ja loput menivät sillan alitse. Matka jatkui Kokalmusniemen ympäri ja piilossa olevan ojan suulle, jonka läpi meloimme Ala-Valkeaiselle. Vettä oli todella reippaasti eikä ojassa jouduttu pätkääkään kahlaamaan kuten normaalisti. Meloimme Ala-Valkeaisen kämpälle ja ennen maihinnousua kävimme pyörähtämässä kämpän vieressä olevan lähteen päällä, jossa hauki pyöriskeli kirkkaassa vedessä ihmetellen mitä porukkaa sinne oikein tuli hassuissa muoviveneissään. Illalla sateli hieman vettä, mutta sade oli lyhytkestoinen ja paistoimme nuotiolla lättyjä, makkaraa, vaahtokarkkeja ja kaikkea muuta. Aamun vesillelähtöajaksi sovimme klo 9, joten jokainen osasi varautua heräämään itselleen sopivaan aikaan.

Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja aamupalan, pakkaamisten ja päivän retkisuunitelman esittelyn jälkeen pääsimme vesille lähes suunnitellulla aikataululla. Meloimme jälleen ojan, Kokalmuksen ja sillan kautta Lounajalle, jossa käännyimme kohti Tolosenvirtaa. Parin pienen virtapaikan jälkeen saavuimme Pikku Tolosenvirralle jossa porukka jaettiin pienempiin ryhmiin jotta porukka ehtii nousta maihin ennen Lounatkoskea eikä tule suma. Allekirjoittanut laski ensimmäisenä eikä vetotaipaleen alkupäätä havainnut vesiltä joten tuli rantauduttua kyltin luona olevaan kivikkoon ja juostua näyttämään seuraaville laskijoille oikea rantautumispaikka, johon ei mahtunutkaan rantautumaan kuin yksi kerrallaan. Paatit vedettiin porukalla vetotaipaleen läpi, jonka jälkeen pidettiin pieni evästauko ja käytiin katsomassa Lounatkoskea. Tauon jälkeen jatkoimme vesille toisiamme auttaen ja vesillä risu pyyhkäisi yhden melojan nurin. Vaatteiden vaihdon jälkeen matka jatkui Jatkonsalmen läpi Kenttäjärvelle jossa tehtiin iso lautta, laitettiin loput pullat sekä salmiakkipussi kiertoon ja annettiin tuulen kuljettaa porukkaa kohti päätepistettä. Lautassa ollessa nähtiin ensimmäinen retken ulkopuolinen ihminen sitten Weltsun, kun ohitse kulkevaa tietä pitkin pyöräillyt henkilö pysähtyi katselemaan meitä ja vilkutimme porukalla. Meloimme retken päätepisteeseen ja kuskit lähtivät hakemaan loppuja autoja muiden jäädessä meloskelemaan, purkamaan varusteita ja uimaan. Kaluston kärryihin pakkaamisen jälkeen otettiin pari ryhmäkuvaa ja ajeltiin luontokeskukselle syömään. Luontokeskuksella tuli ohitse ajellut pyöräilijä tervehtimään joka osoittautui Esa Veijolaksi, K&C:n kunniapuheenjohtajaksi.

Ruokailun jälkeen tutustuttiin luontokeskuksen näyttelyyn, useat ostivat paikallisen vesiretkeilyoppaan ja lähdimme kotimatkalle 23°C lämpötilassa.

Reissu onnistui hyvin ja kelit suosivat, kiitokset kaikille retkelle osallistuneille.

Kuvia retkestä:
Teijon ottamat kuvat
Arin ottamat kuvat