Torstaina 13.8.2009 Timo, Juha ja allekirjoittanut lähtivät melomaan Iin Hiueesta kohti Krunnien saaristoa. Vajaan kilometrin päässä Hietakallassa oli viimeinen mahdollisuus käydä säätämässä varustustaan ennen pitkää ylitystä. Otimme suunnan kohti Kraasukkaa (ainoa piste horisontissa) ja huomasimme lähempänä, että Tasasenletto olisi ollut lähempänä. Hietakalla - Kraasukka ylitys oli noin 13km, joka mentiin vastatuulessa (about 7m/s) ja melkoisessa aallokossa. Kraasukassa pidettiin jaloittelutauko ja syötiin vähän evästä ja katseltiin maisemia. Huomasimme, että Oulun kotoisat savupiiputkin näkyivät, vaikka matkaa oli noin 40km.
Matkaa jatkettiin Tynin ja Isokivenleton pohjoispuolitse kohti Ulkokrunnin eteläosissa sijaitsevaa Pihlajakaria, jonne saavuttiin illan hämärtyessä. Oli melkoinen yllätys huomata, että kajakin takaruuma oli puolillaan vettä. Pihlajakarille on maihinnousu sallittu koska tahansa, mutta telttayöpymiselle kysyttiin lupa (ilmeisesti paikkaa hoitaa Maakrunnisäätiö). Lisäksi omat polttopuut piti tuoda mukana. Pihlajakarin rakennukset olivat lukittuina, ja tienoo siivoton (oluttölkkejä, nuotioon nakatut patterit, akkujen hautausmaa yms.). Teltoille löytyi kuitenkin paikat kivikkoiselta pihamaalta. Myöhemmin huomattiin, että vähän etäämpänä olisi ollut tasaisempaa ja pehmeääkin maata.
Perjantai-aamuna aamupalan jälkeen kävimme kävelemässä luontopolkua pitkin koko Ulkokrunnin läpi. Polku ei ollut kovin aktiivisessa käytössä ja paikoin jouduttiinkin kulkemaan melkoisen viidakon läpi, joka oli täynnä hämähäkinseittejä. Matkalla nähtiin mm. jatulintarhoja sekä kivistä rakennettuja talojen pohjia. Merikotkakin näkyi, kuten myös hirveästi roskia vuosikymmenten ajalta. Luotsilassa tavattiin yliopiston tutkijoita ja nähtiin vuonna 1874 rakennettu Ulkokrunnin Pooki. Maanokassa oli näköalatorni hengenvaarallisen näköisillä portailla, jossa Timo ja Juha kävivät katselemassa maisemia.
Pihlajakariin palattuamme söimme hieman lounasta ja aloimme valmistautumaan paluumatkaa varten. Ulkokrunnin läpi patikointiin oli mennyt niin paljon aikaa, että päätimme jättää enemmät saaristossa kiertelyt ja palata samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Horisontissa näkyi vain etäinen tuulivoimala, joten jospa se rannikkokin sieltä löytyisi. Kulkusuunnassa vasemmalla näkyivät osittain horisontin takaa Kemin tuulivoimalat. Paluumatkan alku meni kovassa sivutuulessa, jossa itselläni oli hankaluuksia pysyä suunnassa evästä huolimatta (peräsin olisi ollut kiva). Kraasukan tyvenessä pidimme lyhyen kelluntatauon ja päätimme mennä Tasasenleton kautta, jossa pidimme jaloittelutauon. Pitkä aavan ylitys (noin 10km) sujui myötätuulessa ja aallokossa huomattavasti nopeampaa kuin edellispäivänä. Hiueen edustalla piti vähän mietiskellä minkä kaislikon läpi pitikään mennä päästäkseen pieneen lampareeseen, jonka luona autot olivat.
Reissulla tuli melontamatkaa hieman reilut 40km, mutta isot ylitykset olivat melko rankkoja kovasta tuulesta ja aallokosta johtuen.
Aihe: Meriretki Krunnien luonnonsuojelualueelle (Luettu 8040 kertaa)